Isin kalakaveri
1.10.2002 yöllä 2.26 lapsivedet meni. Heräsin loivaan
supistukseen ja tunsin, kuinka jotain valui reisille. WC:hen päästyäni
lorisi jo ihan kunnolla ja nauroin ääneen. Olin innoissani!
Nyt!
Nyt tuloosi ei voisi mennä enää kovin pitkin. Huusin
isällesi iloisena: lapsivedet meni! Isäsi oli tikkuna pystyssä ja
toi vessaan puhelimen ja sairaalan numeron. Soitin sairaalaan. Kyselivät
vointia ja olitko viime neuvola kerralla kiinnittynyt. Saimme luvan
mennä omalla autolla.
Isäsi söi ja ajoi partansa. Pakkasimme loput tavarat:
dödö ja hammasharja. Laitoin pyyhkeen jalkoväliin
ja läksimme matkaan. Ajomatkasta en muuta muista kuin sen että oli
kova tuuli, pimeää ja sateista. Ihana myrsky-yö.
Ajoimme ensiapupolille ja vastaanotossa oli hymyileviä ihmisiä:
tervetuloa synnyttämään! Kävelimme synnytyssaleille
ja vastaanottoon. Perillä olimme kolmen jälkeen yöstä.
Kätilö otti meidät vastaan. Toinen synnytys oli juuri
käynnissä ja jäimme odottamaan tutkimushuoneeseen.
Sain sairaalavaatteet ja odottelimme. Jotain taisimme isäsi
kanssa jutustella kuluttaaksemme aikaa.
03.40 pääsin käyrille, missä mitattiin sinun
sydänääniäsi ja kohdun supistelua. Kuin malliksi
supistukset alkoivat samantien.
03.44 ensimmäinen supistus
03.54 supistus (lievä)
04.04 -"-
04.14 -"-
sisätutkimus: sormelle auki
04.24 supistus
04.33 -"-
04.41 -"-
Olimme synnytyssalien perhehuoneessa, yritimme nukkua, kiikuin,
otin happea ikkunasta, katselimme TV:tä, juoksin WC:ssä.
Aika meni nopeasti, vaikka menikin hitaasti.
04.51 supistus
05.13 -"-
05.21
05.28
05.50
06.02
06.12
06.22
06.37
06.51
Soitimme kummankin vanhemmille eli sinun isovanhemmillesi että tositoimissa
ollaan.
07.02 supistus
07.14 -"-
07.26
07.35
Ennen kahdeksaa kätilö soitteli osastolle, jonne pääsimmekin
perhehuoneeseen.
08.45 Söimme aamupalaa ja viestittelin äidilleni ja kävelin
perhehuoneessa ympyrää: Tähänkö tämä lopahti?
09.20 supistus (lievä)
09.25 -"-
10.50 supistuksessa jo erilaista napakkuutta
10.58
11.08
11.17 kävelyä, hengittelyä, lantion pyörittelyä
11.24
11.32
12.00
12.19
12.29
12.37
12.46 tätisi soitti ja juttelimme niitä näitä
12.55
13.07
13.18 käyrille "komea supistus"
13.40
13.53 mummosi soitti ja kannusti
14.05 yritin juoda välillä teetä
14.15 koneesta pois, olo tuskainen
14.18
14.29
14.42 kävelyä
14.52
14.57
15.02
15.09 itkut pääsi, kipeältä alkaa tuntua ensimmäisen
kerran, jotakin helpotusta tarvitsisin
15.13 keinutuoli
15.24
15.29 isäsi hieroi alaselkää, keinuttelin lantioita,
nojailin lavuaariin---) taivas!
15.32
15.36
15.43
15.48
15.52
15.56 suihkuun, lämpöinen vesi tuntui taivaalliselta
15.59
16.03
16.06
16.09 suihkusta pois, isäsi haki kätilön paikalle
16.14 oksetti
16.20 kätilö paikalle, koominen tilanne kun hän esittelee
itseään minä tuskissani anelen helpotusta, miellyttävä ensitapaaminen,
olen auki 4 cm
Synnytyssalissa menen pöydälle ja kone piirtää käyrää.
Uusi sisätutkimus, edelleen 4 cm auki. Kätilö kyseli
haluanko epiduraalin, en vielä halunnut.
Kokeilin ilokaasua, en uskaltanut hengittää oikein.
Kätilö valmisteli minut epiduraaliin. Tipan laitto käteen
epäonnitui -onnekseni! Päätin pärjätä pelkällä ilokaasulla.
Tuli pari karmeaa supsitusta ja ponnistutti.
Sisätutkimus ja 7 cm auki! Kätilö hälytti kaverin
paikalle. Ponnistutti.
Taisi mennä pari supistusta. Hengitin ilokaasua, kätilö piteli
minua puoliksi sylissään ja neuvoi oikean hengitystaktiikan.
Hänestä sain niille karmeille loppusupistuksille viimeisen
voiman.
Kätilö tuki välilihaa mikä helpotti oloa. Sitten
hän pyöräytti jonkun lipan edestä ja sanoi että voin
ruveta ponnistelemmaan. En tajunnut koko ponnistusjuttua. Vaikeampaa
kuin ikinä kuvittelin. Huohotin jotenkin ponnistusvaiheen ohi,
enkä saanut mitään aikaiseksi. En uskalatanut?
Kätilöt kannustivat upeasti. Tunsin kuinka valtavasti
painoit koko alaruumistani ja ajattelin, että kohta olisit rinnoillani.
Olo oli sekava.
Sitten ajattelin, että nyt sinä tulet sieltä ulos
ja sillä sipuli ja sain jostain aivan älyttömästi
voimaa. ja ponnistin. Vaati rohkeutta ja uskoa, että minä tosiaankin
synnytän tämän lapsen.
Oli ihna tunne kun aloit syntymään. Laittoivat minulle
happiviikset, kun sydänäänesi alkoivat laskemaan.
Ajattelin: Nyt tulet ulos sieltä!
Vain minä, ponnistus, kohdun supistus ja kätilö:
ponnista, ponnista, ponnista! Isäsi oli vierelläni ja yritti
parhaansa mukaan tajuta myös tilannetta. Hänen läsnäolonsa
oli äärettömän tärkeää minulle,
tiesin että hän oli turvanani vierelläni vaikkei kipua
pystynyt poistamaan.
Pääsi syntyi, varmistin asiaa myös kätilöltä.
Loppuosa sinusta solahti ulos ja olit siinä rinnoillani. Olin
sekaisin ja hoin, että haisit ihan kalalle, isin oma kalakaveri.
Olit niin pieni ja ihmeellinen. Kello oli 17.33.
Kaikki kävi hirmuisen nopeasti ja olimme ikionnellisia: olimme
perhe siitä hetkestä alkaen. Sinuako olin 9kk kantanut
sisälläni: hei pikkuinen!
Kätilö leikkasi napanuorasi. meni pitkään ennenkuin
tajusin kysyä kätilöltä, onko se tyttö vai
poika ja kätilö sanoi että näethän tuon
itsekin ja kurkkasin paidan alle ja tyttöhän sinä olit!
Meille oli syntynyt tyttö!
Isäsi alkoi hetken kuluttua töihin. Isä pesi sinut
kätilön kanssa ja kätilö puki ja kaplaoi sinut.
Olet 3 620 painava upea elämän alku. Pääsit isäsi
syliin. Istuitte kiikussa ja ihmettelitte toisianne.
Minua tutkittiin ja naukkailin vielä ilokaasua, koska kipeää teki.
Välillä kätilö paineli kohtua ja antoi jonkun
piikin. Painelu jatkui ja se teki todella kipeää. Lopulta
istukka syntyi täysin ehjänä ja komeana. Tikkaaminen
oli inhottavaa ja ilokaasua taisi kulua enemmän kuin koko synnytksen
aikana, puudutteet eivät tehonneet kunnolla. Katselin sinua
ja isääsi niin oloni helpottui.
Pääsimme osastolle ja kilistelimme shamppanjat isäsi
kanssa. Olimme maailman onnellisimmat vanhemmat!
nimim. äitee
|
