Jalmarin synnytys, positiivinen kokemus
Olin ennalta tietoinen, että se on kivuliaskin ja siltä osin
tsempannut itseäni. Synnytys kesti yhteensä 19h 15min.
Pitkä aika ja saattaa kauhistuttaa joitakin, mutta kun odotusaika
ei ollut helpoin mahdollinen. Kivuliaat supistukset alkoivat jo tammikuulla
vaikka laskettu aika oli vasta huhti-toukokuun vaihteessa. Menimme
LA illalla klo 21 synnärille, kun säännölliset
supistukset olivat jatkuneet 2,5h. Itselläni oli tuolloin vielä olo,
että mahtaako tämä nyt olla tätä... Sitä se
kuitenkin oli.
Kätilö otti supistus ja syke käyrän
ja lääkäri tutki kohdun suun, joka oli hieman auki.
Jäimme sairaalaan seurantaan ja minulle tarjottiin uni ja kipulääkettä,
joista kieltäydyin, jos saisin nukuttua ilman. Kätilö oli
todella mukava ja asiansa osaava. Hän lämmitti minulle
ryynipussia selkäkipuihini, onneksi sairaalassa oli sellainen,
koska olin jo kotona käyttänyt sitä ja se oli auttanutkin
hyvin.
Sain nukuttua n. kello kahteen asti hyvin, jolloin pyysin
kätilöä lämmittämään pussia uu
delleen. Sain myös unilääkkeen ja kipulääkkeen, joiden
turvin nukuin aamu kahdeksaan. Vaikka koinkin etten niitä olisi tarvinnut
vaikka supistusten kesto oli pidentynyt ja ne olivat muutenkin voimistuneet.
Aamun kätilö ajatteli ensin, että pääsemme varmasti
kotiin, kun olen saanut nukuttua niin hyvin supistuksiltani. Supistukset olivat
selvästi pidntyneet ja tulleet asteen kivuliaammiksi ja lääkärin
tutkiessa minua puoli yhdeksän jälkeen hän toteaa kohdunsuun olevan
auki ja kysyy minulta saako synnytystä nopeuttaa kalvojen puhkaisulla, annoin
luvan.
Supistukset eivät kuitenkaan tästäkään
voimistuneet, joten kätilö pyysi oksitosiinitippaluvan
kymmenen jälkeen ja yhdeltätoista
jälkeen tiesin jo mitä ovat todella kivuliaat supistukset. Olisin
saanut epiduraalin, mutta en halunnut sitä, koska halusin tuntea lapseni
syntymisen ja olin valmistautunut kipuun. Puristin mieheni kättä molemmin
käsin
ja hän kannusti minua yhdessä mahtavan kätilömme kanssa.
Se kannustus pelkästään auttoi todella paljon:) Puoli yhdeltä sain
parakervikaalipuudutuksen, kun kohdunsuu oli 7cm auki ja se auttoikin hyvin ponistusvaiheessa,
joka alkoi kahta minuuttia
vaille puoli kaksi. Tuona 7 minuuttina en tuntenut kipua kun vauva syntyi
maailmaan. Jälkeisetkin tulivat kivuttomasti. Epistomian tekoa ja pientä repeämää en
tuntenut saati niiden ompeluakaan. Tunsin olevani taivaassa, kun lapsi oli
sylissäni.
Yhtenä vinkkinä antaisin etukäteisvalmistautumiseen
-> älä odota,
että synnytys on kivuton.
|
