Muisti palaa pätkittäin
Raskausviikolla 39 sain neuvolasta lähetteen äitipolille.
Valkuaista oli jälleen pissanäytteessä sen verran,että terveydenhoitajan
mielestä olisi parempi käydä äitipolilla varmistamassa,että kaikki
on kunnossa.
Mieheni pääsikin minua sinne viemään,kun oli
saanu sairaslomaa poistetun hampaan vuoksi.
Ä
itipolilla ottivat käyrää, tekivät sisätutkimuksen,
ultrasivat ja ottivat pissa näytteen. Lääkäri
siinä ultrauksen jälkeen pyyhki geelejä vatsaltani
ja totesi: kyllä me taidetaan ottaa sinut osastolle.
Raskausmyrkytyksen oireet oli ilmeisesti niin selvät,että minun
olisi parempi jäädä tarkkailtavaksi. No ei siinä muutaku
sairaala kuteet niskaan ja sänkyyn makoilemaan.
Tuntui niin tyhmältä olla sairaalassa,kun ei tuntenut itseään
yhtään sairaaksi, Itseasiassa päinvastoin. Seuraava
yö olikin pitkä kun näläkävuosi. Unta en
saanu stten millään. Lähin huoneesta käytävälle
lukemaan lehtiä ja syömään hedelmiä. Aamulla
odotin innoissani lääkärin kierrosta kotiin pääsyn
toivossa.
No lääkäri tuli ja halusi tehdä sisätutkimuksen
ja ultran. kummassakaan ei mitään ihmeellistä,mutta
pidetään vielä osastolla,jos vaikka seuraavana aamuna
kymmeneltä käynnisteltäis. Sisätutkimuksen jälkeen
oli koko päivän pieniä supistuksia ja alamahan kipristelyä.
Tais lääkäri tahallaan ronkkia vähän kovemmin,että jotain
alkais tapahtumaan ihan luonnollisella tavalla.
Ja niinhän sitä sitten rupes tapahtumaan. Heti seuraavana
yönä klo.1.00 lapsivedet meni ja heti perään
tuli supistus. Nousin sängystä ja kiirehdin vessaan jonne
sitten lorisi loput. Pikkasen säikähdin kun lapsivesi oli
vihreää.
Menin sanomaan yökölle mitä oli tapahtunut ja se laittoi
minut käyrille henkilökunnan taukotilaan, ettei herätettäis
nukkuvia huonetovereita. Siinä minä makasin sohvalla ja
kärvistelin supistuksissa,kun yökkö söi iltapalaansa.
Supistuksia tuli viiden minuutin välein ja ne kävi jo aika
sietämättömiksi,silloin yökkö lähti
soittamaan miehelleni ja viemään minua saliin. Matkalla
saliin jouduin tuon tuosta pyshtymään ja puuskuttamaan
supistuksen ohi. Yökkö kurkki nurkan takaa ja huusi: että pärjäänkö?
Nyökkäsin. Ja yökkö huusi; että tule sitten
kun supistus on ohi. Samassa supistus laantu ja melkein juoksin kiireesti
ennen seuraavaa supistusta saliin.
Salissa kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi kohdun
olevan melkein kaksi senttiä auki. (vaan)Sanoi,että ootellaan
tässä ihan rauhassa ja antoi ilokaasu maskin,että hengitä tuosta
sitten kun siltä tuntuu. Ja tuntuhan se, vähän liiankin
kanssa. Olin välillä niin tokkurassa etten ees tiennyt
olevani synnyttämässa. Miehenikin oli saapunut jossain
vaiheessa paikalle.
Ilokaasu rupes menettämään tehoaan ja pyysin epiduraalin.
Senkin laitto onnistu vasta kolmannella kerralla. Mutta voi sitä autuutta.
Ei kipua missään,enkä tarvinnut enää ilokaasua.
Sanoin kätilölle,että minua pissattaa ja kätilö toi
aluastian. Siihen kun pääsin rupesi niin kauheesti työnnättämään,että en
voinu muutaku työntää. Kätilökin sanoi,että työnnä vaan
ihan rauhassa jos kerran siltä tuntuu.
Muutman kerran siinä työntelin ja yhtäkkiä tuntu
siltä,että nyt se tulee! Sanoin miehelle että painaa
kiireesti kelloa. Nousin sänkyyn ja samassa kätilö tuli
huoneeseen. Vuoro oli vahtunut ja edellinen kätilä oli
sanonu vuoroon tulleelle,että siellä ei ole mitään
kiirettä. Joten se ei ollut valmistautunut siihen,että pää oli
jo reippaasti näkyvissä.
Kiireesti kätilö rupesi ottamaan tarvikkeita valmiiksi
ja soitti apuun toisen kätilön. Tuosta hetkestä ei
menny montaa minuuttia kun rakas poikamme syntyi. klo.07.15 3060g
50cm
Kun nousin sängystä ylös mennäkseni suihkuun
alkoi päätäni särkeä.(johtui epiduraalista)
Aluksi se oli sellaista pientä jomotusta,mutta muuttui parissa
tunnissa niin kovaksi,etten kyennyt sängystä nousemaan.
Onneksi saimme perhehuoneen jossa sain rauhassa potea päänsärkyä.
Viisi päivää olin sängyssä. Mieheni hoiti
poikaamme kun itse en pystynyt edes nousta sängyssä istumaan.
Viidentenä päivänä ja toisen veripaikan jälkeen
alkoi särky hellittämään ja pääsimme
koko perhe kotiin.
|
