Rankka synnytys, ihana tulos ja kova masennus
Synnytykseni alkoi epäsäännöllisillä supistuksilla
sunnuntaina 13.7.03. Aluksi ihmettelin, mitä tämä kuukautiskipumainen
tunne alavatsassani on. Seurattuani tuntemuksia ja otettuani aikaa
kellosta huomasin tuntemusten olevan supistuksia ja niitä tulevan
n. 2o minuutin välein, joten soitin sairaalaan varmistaakseni
milloin on aika lähteä. Ystävällinen kätilö kehoitti
odottelemaan rauhassa, että supistuksia tulisi pidemmän
aikaa 10 minuutin välein ja lähtisimme sairaalaan sitten
rauhassa. Lapsivettä ei kuulunut ja tuntemukseni olivat kivuliaita.
Kaksi päivää kärvistelin kotona ja tiistaina
15.7., aamulla päätin, että nyt tämän on
loputtava. En ollut nukkunut kolmeen yöhön kovien kipujen
takia, enkä enää olisi muutenkaan jaksanut odottaa
näkeväni pienokaistamme. Soitin sairaalaan ja sanoin kipujen
yltyneen, mutta supistuksia tulevan edelleen epäsäännöllisesti.
Samalla ilmaisin huoleni lapsen koosta ja lantioni kapeudesta. Vastaukseksi
sain edelleen kehoituksen olla kotona ja jättää huolehtiminen
kätilöille. Tästä suivaantuneena sanoin miehelleni,
että nyt lähdetään kävellen kaupungille.
Kävely keskeytyi usein supistuksen voimasta ja H&M:n lastenosastolla
kipu oli jo niin kovaa, että kävelimme kotiin ja otimme
sairaalalaukun mukaamme. Päätin vielä kivusta ulvahdellen,
että ajamme muutamia kertoja mukulakivisen Rantakadun edestakaisin
ja sitten menemme sairaalaan.
Odottaessamme mieheni kanssa odotushuoneessa sanoin, etten suostu
lähtemään kotiin oli tilanne mikä tahansa. Kätilön
vastaanotolla kohdunsuu oli kuitenkin vasta 3 senttiä auki,
mutta minut kirjattiin vihdoin sisälle klo 15.30. Kätilön
luota menin suoraan suihkunkautta voivotellen ja ähkien seurantahuoneeseen.
Mainitsin edelleen huoleni lantioni ja lapsen koosta, mutta tuntui
kuin olisin puhunut tyhjille seinille.
Seurantahuoneessa anturit vatsallani itkin joka supistuksen voimasta,
vaikka yritin rentoutua parhaani mukaan kävellen ja nojaillen
sänkyyn. Mieheni huoli kuvastui kasvoista ja minua pelotti tuleva.
Väsymyksen takia minun on itse, nyt melkein vuosi tuon koettelemuksen
jälkeen, muistaa tapahtumia, joten kirjoitan mieheni muistiinpanoista
seuraavat kellonajat...
- Supistuksia tulee tiuhaan, n. 5 minuutin välein, äiti
huohottaa ja itkee klo 19
- Petidinpiikki klo 19.15, että saadaan vähän huilata
ja supistuksia saataisiin voimakkaammiksi! Kohta sen pitäisi
vaikuttaa, toivottavasti...
- Supistuksia tulee 5 min. välein ja äiti on todella kipuinen
- klo 23 Amorinallas kutsuu! (Siellä olisinkin viihtynyt vaikka
kuinka kauan!)
- klo 1.45 siirryttiin synnytyssaliin, kalvot puhkaistiin, ei paljoa
vettä, epiduraali tulossa
- klo 3.50 Letkut on nyt kiinni. Enempää niitä ei
voisi laittaakaan. Kohdunsuu 5 cm auki, ei sen enempää,
vielä vaan odotetaan.
- vaimoa sattuu vähän perkeleesti. Alkais jo syntyä!
klo 4.30
- klo 5.25 ponnistaminen aloitettiin, huonoin tuloksin, joten minut
ajettiin ulos salista IMUKUPIN takia!
- Lapsi syntyi ke 16.7.03 klo 6.10, poika 52 cm ja 3465g, en ollut
näkemässä h-hetkeä... Nähtyäni pinokaisemme
lasikaapissa, menin sanattomaksi ja jalat valahti veteläksi.
Naiset on h...tin kovia jätkiä!
Kaikki pelkoni siis toteutuivat. Lapsi jäi päästään
lantiooni kiinni ja oli arvioitu n. kiloa kevyemmäksi. Poikaa
elvytettiin n. 20 min. ja sitten vasta lastenlääkäri
tuli kertomaan kaiken olevan kunnossa. Tiesin kivun olevan kovaa,
mutta rajansa kaikella! Tikkien määrää ei edes
kätilö viitsinyt kertoa.
Synnytys vei voimat, sekä fyysiset että henkiset, melkein
vuodeksi sen jälkeen. Hormonitasoni laski alle vaihdevuositason,
maidon loputtua n. 2 kuukauden jälkeen ja sairastuin synnytyksen
jälkeiseen masennukseen, menin vapaaehtoisesti sairaalahoitoon.
Lapsi on ollut alusta saakka helppo ja nukkunut öisin hyvin...
Mutta vasta nyt olen selvinnyt äidiksi saakka ja voin nauttia
ja rakastaa lastamme täysin siemauksin!
Toista lasta en tee ja, jos "vahinko" tapahtuu, vaihtoehdot
ovat abortti tai suunniteltu sektio. Muuhun en suostu!
Tämän kertomuksen ei ole tarkoitus pelotella, vaan tuoda
realismia tähän vauvatarinoiden ruusunpunaiseen maailmaan.
- Tuskasta taivaaseen -
|
