Helteitten päätteeksi
Elokuun 3., sunnuntai ja hellettä vieläkin! Pitkin päivää nipisteli
mukavasti. Nautiskelin vielä, kun tiesin millaiseksi tämä nipistely
tulee muuttumaan. Mummulassa kävin 1,5 vuotiaan pikku-ukkomme
kanssa mainitsemassa asiasta. Sanoin tuovani kaverin mummun viereen
iltasella jos siltä tuntuu. Veinkin jo ilta päivällä niin
sain siivoilla ja touhuta siinä toivossa, että piankin
pääsis
lähtemään. Mutta ilta tuli ja masunipistely rauhottui.
22.30
mentiin iskän kans nukkuun, isi oli valvonu 2 edellistä yötä taksihommissa
joten uni tuli heti. Heräsin tunnin päästä tuttuun
nipistelyyn ja pian meninkin olkkariin, kun ei ollu kiva olla sängyssä.
Puoliltaöin herätin iskän, että mennäänkö,
jooko jooko, ajellaan tunnin matka hiljakseen.
"Jaa nyt, onko pakko?" isi
kysy.
"No, nipristelee enempi mutta voin ajaa, jos et jaksa", vastasin.
Isi ajo, mä kattelin salamoita ja roikuin siinä pelkääjänkahvassa.
Välit oli jotain viittä minuuttia, sattukin
joo mutta tiesin, että vielähän ne pahenee...
No, sairaalassa kurkattiin paikat ja eikä vielä ollu
auki juuri ollenkaan. Jupisin, että arvasinki sen johon se täti
sano, että tulit sitte kuitenki!! No tulin, kun tuntu paremmalta
olla täällä ja en meinaa pois mennä enneku kaveri
on syntyny. Antoi jonkun supon ja tarkasti kun oltiin istuttu aulassa
hetki. 3 cm auki, kiva juttu, kyllä sattukin. Mentiinkin synnytyssaliin
vaikka luulin, että törötellään siinä aulassa
odotellen enempi senttejä. Istuin kiikkustuolissa ja naukkailin
ilokaasua, apua siitä ei kovasti ollu.
Kätilö tuli
ja tarkisti tilanteen, 3 cm !!! Ärsytti!! Kätilö oli
sitä mieltä että eihän nyt noin paljon voi
koko ajan sattua ja koitahan rentoutua blaa blaa... Kätilö poistui
ja kärvistelin. Hetken päästä rimpautin kelloo,
kätilö tuli ja sanoin, että eikö nyt jotain
voitas keksiä, kun nyt vaan sattuu ihan oikeesti.
No käskystä,
vastahakosesti kylläkin, kipusin pöydälle "rentoutumaan" ja
kätilö sano tulevansa kohta puhkaseen kalvot jonka jälkeen
saisin neulaa selkään kun
sitä anelin. Kätilö meni pois, supistus, toinen,
kolmannella heitin oksennuskupin ovelle ja "pomppasin" pystyyn.
Nyt riiti!
Sillon tuli limatulppa ja vettä. Nojasin sänkyyn
ja iskä soitti kelloa.
Kätilö tuli harmistuneena takas ja sanoin että siinä olis
limatulppa ja vedet onkin tässä petin vieressä. Saisinko epiduraalin?!?!
Samalla huomaamattani työntelin ja kätilö kysykin
että työnnättääkö.
No joo, kyllä niin tekkee. Käski nousta pöydälle ja
sano että työnnä pois pää näkyy jo. Et sitte
vissiin anna sitä epiduraalia...Kätilö kysy, että miten
tää voi
olla mahollista, just olit 3 cm auki ja nyt se tulee...Enpä tiedä, mutta
kiva ukko sieltä putkahti ja isi katkaisi sen meitä yhdistävän
narunpätkän. Kylläpä se näytti pieneltä ja
puoli kiloo olikin pienempi isoveljeensä. Painoo siis 3580 ja pituus
51. Olo niin onnellinen! Isi kotia ja minä pojan kans nukkumaan vierekkäin
kun oli ekaks vähä syöty.
Nyt pojat on 2,3 v ja 10 kk ja kova vauvakuume vaivana...
|
