Synnytys synnytyspelon viemänä
Oli raskausviikko 37+1.
10. lokakuuta 2003.
Olin ja olen synnytyspelkoinen ja kävin synnytyspelkokeskustelussa
jossa tehtiin kirjallinen sopimus kaikesta. Silti kaikki ei aina
suju suunnitelmien mukaan...
Synnytys käynnistyi aamulla lapsiveden menolla. Pakkasimme
tavarat ennalta laaditun listan mukaan kasseihin, kävimme suihkussa
ja lähdimme sairaalaan (K-HKS).
Sairaalassa kätilö ohjasi pieneen vanhanaikaiseen huoneeseen
ja totesi että lapsivesi lorisee edelleen (sitä vain tuli
ja tuli ja se oli lämmintä). Kätilö koitti samalla
kohdunsuuta joka oli pehmennyt, ja olin yhdelle sormelle auki.
Sitten sain vanhanaikaiset sairaalavaatteet ja hervottoman siteen.
Siitä meidät ohjattiin synnyttämättömien
kodikkaaseen perhehuoneeseen. Siellä kuunneltiin vauvan sydänääniä ja
katsottiin supistuskäyrääni. Synnytys oli käynnissä ja
supistuksia tuli tiuhaan tahtiin. Supistukset olivat kivuliaita ja
sain käsivarteeni petidiini-piikin. Lisäksi sain lämpöisen
kaurapussin vatsalleni.
Siirryimme synnytyssaliin. Minut laitettiin tippaan ja odottelimme
epiduraalia. Epiduraalin laiton jälkeen oksitosiinia laitettiin
tulemaan tipasta ja supistukset kovenivat ja tulivat entistä kivuliaimmiksi.
Olin 3 cm auki. Supistuksia tuli 3 min välein.
Epiduraali ei auttanut eikä kipupumppukaan. Sain kohdunkaulaan
puudutuspiikin ja samalla oksitosiinitippa laitettiin kiinni. Olin
4-5cm auki.
Sain epiduraalin uudelleen joka helpotti hetkeksi hieman. Olin jo
8-9 cm auki.
Sitten vain odottelimme ja olin kokonaan auki.
Sattui. Menin vessaan istumaan. Tuntui häntäluun kohdalla
erittäin painostavalta. Kivut yltyivät entisestään.
Vauva kuulemma laskeutui. Ponnistelin kyljellään. Ei tuottanut
tulosta.
Minut laitettiin selälleen, jalat tuettiin kahden kätilön
kylkiin ja ponnistelin häntäluu kipeänä 42 minuuttia.
3400 g ja 51 cm poika syntyi ja vietiin kiireesti näkemättäni
vauvojen teho-osastolle. Vauva ei hengittänyt ollenkaan.
Minä jäin odottelemaan istukan irtoamista. Istukkaa irroteltiin
käsin ja samalla paineltiin kovasti kipeää vatsaani.
Tunnin kuluttua istukka viimein irtosi. Sain irrottelussa ilokaasua
ja meinasin pyörtyä kipuun.
Irrottelun jälkeen huomattiin että olin revennyt todella
pahasti ja kaikessa rytäkässä oli peräsuolen
sulkijalihakset menneet poikki. Lääkäri soitti tarvittavan
henkilökunnan leikkaussaliin ja hoitajat kärräsivät
minut sinne nukutettavaksi ja ommeltavaksi.
Heräämöstä minut kärrättiin parin
tunnin kuluttua takaisin synnytyssaliin jossa mieheni odotti minua.
Siellä odottelimme pääsyä synnyttäneiden
osastolle perhehuoneeseen. Sain huoneessamme heti unilääkettä.
Poikani näin vasta seuraavana päivänä iltapäivällä.
Koko synnytys kesti 9 h 52 min.
Tuosta ajasta 8 h 10 min oli säännöllisiä supistuksia,
ponnistusta 42 min, istukan synnyttämistä 1 h.
Olimme sairaalassa neljä päivää.
Vauva oli teho-osastolla kaksi viikkoa.
Poika-vauva on nyt 5 kk ikäinen, hänet saimme kahden vuoden
odottelun jälkeen lapsettomuushoidoilla. Pojalla on maitoallergia,
vilja-allergia ja munuaissairaus. Ravaamme yhtenään neuvolassa,
lääkärissä ja sairaalassa.
Toissapäivänä ihmettelin missä kuukautiseni
viipyvät. Niitä ei ole ollut kahteen kuukauteen!
Ostin raskaustestin ja yllätyksekseni huomasin olevani luomusti
raskaana. Nyt odotan sitten toista vauvaa, synnytystraumat mielessäni.
Aion taas pyytää ajan synnytyspelkokeskusteluun ja mahdollisesti
käydä juttelemassa vielä edellisestäkin synnytyksestäni.
Pelkään kipua, pelkään repeämistä,
kammoan synnytysvuodeosastoa. Tahdon taas suunnitellun synnytyksen
ja perhehuoneen. Tosin synnytyssuunnitelmiin en enää voi
luottaa, mutta kuitenkin haluan sen tehdä toistamiseen koska
se tuo minulle turvallisemman olon. Laskettu aikani tulee olemaan
lokakuussa 2004.
-äiti 24v, poika 5kk, la 10/2004-
|
