Toiseen
kertaan leikkaussaliin
Menin 13.08.03 Kättärille käynnistystä varten.
Minulla oli raskausdiabetes lekurit halusivat pois lapsen jo aikaisemmin.
Klo oli:08.00 aamulla, kun kirjottauduin sisään. Sain
klo:09.30 ensimmäisen käynnistyspillerin ja jo aikaisemmin
sanoivat lapsen mahtuvan alateitse syntymään, elin toivossa
että niin tapahtuu. Klo:14:00 sain toisen pillerin ja johan
alkoi supistella -muuta ei sitten tapahtunutkaan mitään.
Supistukset laantuivat ja olin vähän pettynyt. Sukulaiset
tulivat ja menivät, aika kävi pitkästi yksin sairaalassa
odotellen milloin synnytys alkaisi. Hoitajat ja lääkärit
tulivat ja menivät yksin jätti käyräänkin
45 minuutiksi. Ilta tuli, klo oli jotain 19.00 kun sain illan viimeisen
käynnistyspillerin. Silloin alkoivat kovat supistukset nousta
käyrällä ja vähän särkikin paikkoja.
Myöhemmin taas loppui käynnistys. Ei mitään
kipuja ja pientä käyrää näytti. Koetin
käydä nukkumaan, ei kunnolla unta saa sairaalasängyssä.
Klo:01.00 yöllä tuli lapsivedet, säpsähdin
siihen. Alkoi jännittämään, kun tosi kyseessä
synnytys alkamassako? Pääsin synnytyshuoneeseen purkamaan
kipujani huutaen oli jo niin isot poltot. Soitin "isukille"
että voisi nyt tulla sanoi vaan nukkuvansa, sanoin keitä
kahvit ja ala tulla tänne, olen synnyttämässä
jo. Aamu alkoi tulla ja en ole vieläkään saanut lasta
ja toiset on synnyttäeet ja minä vielä täällä
kärsimässä.
Klo:10.00.onneksi lääkäri tuli paikalle tutki ja
totesi tarjoutuvan osan jääneen korkealle ja lapsen pää
nurin päin juuttunut äidin lantioon kiinni. Huusin vaan
että repikää se vaikka väkisin sieltä ja
vetäkää lapsen hiuksista ulos. "Isukkki"
jo tiesi mitä tapahtuman pitää eli sama homma kun
3-v sitten - leikkaussaliin. Samainen lääkäri kysyi
tehdäänkö sama kuin viime kerralla. Huusin vaan joo,
kunhan saan pois sen sieltä jä äkkiä ja epiduraalipuudutusta.
Ja sitten kärrättiin leikkauspöydälle sama typerä
äijä tuli laittamaan kivunlievitykset selkään
ja mäkätti, kuten viime kerralla. En voinut muuta kun
ponnistella ja huutaa vielä leikkauspöydällä.
Onneksi onnistui piikit ym selkäytimeen, kipu loppui kuin seinään!
Klo:10.54 vauva saatiin parkuen ulos mahasta, itse olin ihan pihalla
morfiineista, en tajunnut koko asiaa, kun pikku peffa nousi näkyviin
ja kivekset roikkuivat naamani edessä. Poika on isoveljensä
näköinen. Sain syliin limaisen lapseni suukottelin ja
aika oli jo lähteä pesulle ja punnittavaksi isin ja kätilön
kanssa.
14.08.03 Pojan paino oli:3390g 50cm pätkä.
I tse jouduin ommeltavaksi ja tunnin heräämössä
tarkkailussa vasta sen jälkeen näin kauniin toisen poikani.
En pystynyt ottamaan syliin olin niin puudutuksia täynnä.
Poika sai 9 pistettä. 3,6V isovelikin oli riemuissaan kun näki
ensikerran pikkuveikkansa, otti syliin ja rutisti ja pussaili.
Tämmöinen oli minun kertomukseni. Kolmannen lapsen kun
joskus saan suoraa leikkaukseen, ahdas lantio äidillä
leikkauslääkäri sanoi siellä minulle.
Onnellinen perhe. Seuraavatkin on tervetulleita maailmaan vähän
myöhemmin.
|
