Näin
"pieni" poikamme tuli maailmaan
Kävin edellisenä torstaina verenpaineen takia tarkastuskäynnillä
äitiyspolilla, jossa lääkäri totesi kohdunsuun
olevan kaksi senttiä auki ja kaulan hävinneen jo kokonaan.
Lekuri arveli, että ei menisi laskettuun päivään
asti, kun olen takaisin polilla synnyttämässä.
LA olisi seuraavan viikon keskiviikkona eli 6 päivän
päästä. Lähdin kotiin odottelemaan ja päätettiin
miehen kanssa alkaa tosissaan nyt yrittämään, että
se pienokainen tulisi jo meidän luo, kun tilanne oli kerran
niin "kypsä" kuten lekuri sanoi. Kävin siis
perjantaina saunassa ja yritettiin jopa sitä sillä millä
oli sinne mennytkin saada ulos ;)
Sitten sunnuntaiaamuna vielä kertaalleen saunaan ja purkki
ananasta päälle, (siitäkin olin lukenut, että
edistäisi synnytyksen alkua) niin johan alkoivat supistukset.
Ensin vain muutama niin että juuri ja juuri tunnistin ne
supistuksisksi (aikaisemmin kun koko raskauden aikana minua ei
ollut supistellut, joten en tiennyt oikein miltä se tuntuu).
Sitten kello kolmen maissa iltapäivällä totesin,
että nämä toistuvat nyt sen verran useasti, että
päätin alkaa kirjata niitä ylös. Siinä
vaiheessa mentiin 7-8 minuutin välein. Kun pari tuntia oli
jo mennyt ja aika vaan lyheni supistusten välissä, tulimme
siihen tulokseen, että se on varmaankin menoa nyt ja aloitimme
valmistelut.
Tein ruokaa, syötiin mahat täyteen ja sitten käytiin
vielä saunassa. Kello yhdeksän maissa illalla en enää
jaksanut kierrellä kotinurkissa joten lähdimme äitiyspolille.
Siellä meni hetki ennen kuin pääsin käyrään,
kun heillä oli juuri ollut kaksi synnytystä. Käyrän
jälkeen otin jyväpussin alaselän päälle,
joka auttoi jonkin verran supistuksiin ja särkyyn.
Kun jyväpussi ei enää auttanut menin lämpimään
suihkuun. Kun sekään ei enää auttanut menin
ammeeseen lämpimään kylpyyn. Sitten kun sekään
ei auttanut enää oltiinkin jo kahdeksassa sentissä
auki ja melkein valmiita ponnistamaan. Jokin lippa oli kuulemma
vielä edessä ja kätilö sanoi, että odotellaan
josko se supistuksilla väistyisi, mutta ei, joten laittoivat
tipalla supistuksia edistävää ainetta. Samalla
harjoittelin ilokaasun ottamista. En osaa sanoa auttoiko se vai
ei ja kun lippa oli viimein pois tieltä oli aika ponnistaa.
Ponnistuvaihe kesti 37 minuuttia jona aikana tippaa lisättiin
ja välilihaa jouduttiin jonkin verran leikkaamaan. Olin toivonut,
että sitä ei leikkattaisi, muuta kuin jos on pakko ja
olen tyytyväinen, että leikattiin, sillä olin itse
jo aika väsynyt siinä vaiheessa ja olisin varmasti revennyt
pahasti jos ei leikkausta olisi tehty.
Sitten tunsikin kun pää tuli ulos, ihana helpottava
tunne. Itkuakin kuului jo vaikka loppukroppa pikkuisesta olikin
vielä sisällä. Yhdellä ponnistuksella tuli
loputkin kaverista ulos helposti. Sitten vain katsomaan, että
mitäs siellä sisälläni onkaan asustellut ja
poikahan se oli. Painoa hänellä oli 4330g ja pituutta
53 cm, joten lekurin edellistorstainen painoarvio heitti yli kilon,
alakanttiin :)
Kokonaisuutena synnytys oli melko helppo. Synnytyksen kesto tuosta
iltapäivän kello kolmesta laskettuna oli noin 13 tuntia,
joista noin kello 24 asti sieti vielä ihan hyvin. Kyllähän
se sattui, sitä en kiellä, mutta kivun kyllä kesti
ilman mitään lääketieteellisiä kivunlievityksiäkin.
Suosittelen kaikille ainakin tuota lämmintä suihkua
ja ammetta sekä niitä jyväpusseja. Ilokaasusta
en osaa sanoa, onko siitä hyötyä. Itsestäni
tuntui että en osannut sitä ottaa riittävästi/oikealla
tavalla. Ainut hyöty minkä siinä näin oli
se, että oli jotain tekemistä.
Nyt ollaan kotona ja vaikka silloin tuntui, että ei ihan
heti uudelleen, niin nyt on jo sekin ajatus väistynyt...
Niin ihmeellinen pieni poikamme on. :) :) :)
|
