Pikkumyyn
maailmaantulo
Synnytys lähti vaudilla käyntiin kun kotona
neljän aikaan yöllä lapsivesi hulahti. Supistukset
alkoivat samantien todella voimakkaina, ihan pelästyin kuinka
vahvoja ne heti olivat. Vajaa tunti siinä kotona mies pakkaili
viimeisiä tavaroita ja minä kärsin vessassa, kun
en kyennyt mihinkään ja vettä tulvi vähän
väliä, olin varma, että en kestä matkaa sairaalaan.
No pakkohan se oli. Viiden aikaan oltiin synnytyshuoneessa ja
supistukset vain vahvistuivat. Nyt oli taju lähteä,
avautuminen tapahtui kuulemma vauhdilla..
Yritin olla urhea ja kestää kivut, ilokaasua
yritin mutta en huomannut vaikutusta. Lopulta oli pakko antaa
pariksi kun kätilökin totesi, että ainut, mikä
helpottaa, on epiduraali. Sen saatuani olin kuin eri ihminen,
pystyin taas keskittymään. Puudute vei kyllä kaikki
kivut, mutta mieleen tuli pelko, että ponnistusvaihe olisi
vieläkin kamalampi, niinpä odotus oli todella inhottavaa.
Lopulta kätilö kehotti ponnistamaan aina
kun siltä tuntui, ja minä tein työtä käskettyä.
Kätilö lähti kahville ja minä jäin ponnistamaan.
Ei tainnut arvata että tyttö tuleekin vauhdilla ja mies
soitti kätilön saman tien paikalle ja sieltähän
se tuli melkeinpä kivuttomasti seitsemässä minuutissa...
Kaunis pullea tyttö ja niin älyttömän tempperamenttinen.
Lopulta jäi hyvä mieli, nyt ne kivutkin alkaa tuntua
lievemmiltä...
|
