Emmin
syntymä
12.11.02 Tiistai 38+2
Aika OYS:n äitiyspoliklinikalla klo 10.30. Pääsen
sisään klo 11.30. Tomi jäi kotiin Emppu-ukin kanssa
rakentamaan taloa. Kätilö mittaa verenpainetta (~140/85)
ja painon (noussut 3kg viikossa!).
Juttelen hetken kätilön kanssa tämänhetkisestä
tilanteesta ja sitten odottelen taas vuoroa lääkärille.
Sitä ei onneksi tarvitse odottaa kauaa. Lääkärin
kanssa juttelemme muutaman sanan turvotuksesta, mahataudista (jota
epäilee, koska maha on ollut viime päivät sekaisin).
Lääkäri tekee sisätutkimuksen ja on todella
kovakourainen. Kohdunsuu on sormelle auki ja kohdun kaulaa "pehmeänä
pötkönä". Lääkäri katsoo myös
ultralla ja kertoi vauvan olevan kookas ja vilkkaasti liikkuva.
Pää saadaan mitattua juuri keskikäyrän yläpuolelle,
mutta vartalo menee huimasti yläkäyrän yläpuolella.
Painoarvio on nyt 3800g ja siitä ylöspäin. Lääkäri
(sama lääkäri oli muuten mukana synnytyksessä)
on todella reipasotteinen ja sanoo, että nyt sitten olisi
aika alkaa kypsytellä kohdunsuuta ja siitä sitten käynnistellä,
ettei vauva isommaksi kasva masussa.
Kätilö vie minut osastolle 11 ja pääsen huoneeseen
10. Siellä on kaksi odottavaa äitiä jo ennen minua.
Käyn lisäämässä rahaa parkkimittariin
ja sitten diabeteshoitajan puheille. Antaumuksella ja monotonisella
äänellä tämä kertoo melkein tunnin vanhoja
perusasioita. Haukotus. Nyökkäilen tasaisin väliajoin.
Osastolla sitten alkaa huomisen odottelu. Verenpainetta mitataan
ja "ajetaan käyrää" eli kuunnellaan vauvan
sydänääniä. Olisin halunnut vaikka illaksi
kotiin, mutta en päässyt, koska virtsassa oli proteiinia
ja sitä täytyy kerätä vuorokausi kannuun.
Verensokeriakin mitataan tasaisesti. Laskimoverinäytteestä
otettiin toxemia-arvot, moooonta putkea otettiin...
Janika (täti)lähtee yöjunalla tulemaan Ouluun.
Joni (isä) ja Tomi kävivät illalla katsomassa.
Kummallista oli käydä nukkumaan. Kaikki asiat pyöri
päässä ja kotiasiat kaikkein eniten! Enhän
ollut varautunut lainkaan tänne jäämään!
Naapuri petiläinen kuorsasi kuin iso mursu. Onneksi sain
korvatulpat ja sain pätkittäin nukuttuakin. Yöllä
näin unta epiduraalin laitosta.
13.11.02 keskiviikko 38+3
Aamulla sain 50 mikrogrammaa Cytotecia ja sydänääni
käyrää ajettiin. Tuloksena menkkamaista jomotusta
lonkissa ja ristiselässä. Neljän tunnin kuluttua
lääkeannos uusittiin. Ei vaikutusta. Odottelua ja käyrää
koko päivän. Ei mitään muuta vaikutusta kuin,
että vatsa toimi kolme kertaa. Ennen nukkumaanmenoa kätilö
ja opiskelija tutkivat kohdunsuun tilannetta. Tulos: ehkä
juuri kahdelle sormelle auki ja veristä limaa (tutkimusgeeliä
kaiketi) tilkka housuihin. Opamox 25mg ja Para-tabs 1g ja korvatulpat
yöksi. Nukuin kuin tukki. Joni aloitti isyysloman, koska
on Tomin kanssa kotona.
14.11.02 torstai 38+4
Aamusta lääkäri tutki tilanteen. Ollaan kuulemma
vähän edetty! Sanoi, että 2cm auki! Taas todella
kovakourainen tutkimus, jos vaikka sillä saataisiin supistukset
alkuun, muuta ei! Taas tabletteja. Päivän toisessa käyrässä
näkyi kaksi ihan pientä supistusta. Taisivat olla pieruja.
Viimeisen tabletin sain 19 aikaan ja käyrää ajettiin.
Klo 21.10 tuli hentoinen supistus. Sitten niitä tuli tasan
5 min. välein aina 00.30 asti. Ne nippailivat vähän
ja käyrää ajettiin. Sitten päätin, että
käyn nukkumaan, jos eivät tämän kovempia ole.
Eihän se lapsi nukkuessa kuitenkaan synny ja herään
varmasti, jos supistukset kovenevat. Nukuinkin hyvin ja sikeästi
aamuseitsemään asti.
15.11.02 perjantai 38+5
Samanlaisia pikkusupistuksia koko aamun. Lääkäri
ei ollut tyytyväinen sydänkäyrään. Sanoi
piiperoiseksi. Tabletteja en tänään saa, sillä
supistelee omasta takaakin. Sisätutkimus paljastaa, että
kohdunkaulaa on 1cm jäljellä ja kohdunsuu onkin auki
vain sormelle! Lounaan jälkeen pari napakkaa supistusta.
Jos kypsyttely edistyy, niin seuraavaksi on edessä kalvojen
puhkaisu. Iltapäivän ja illan aikana ei sitten yhtään
supistusta tullutkaan. Sain luvan käydä haukkaamassa
vähän happea. Omat vaatteet päälle ja puolen
tunnin reippailu OYS.n ympäri. Seurauksena limatulppa irtosi
wc reissulla. Naapuripedin rouvan kanssa sitten juhlittiin perjantain
kunniaksi pizzalla! Naapurin vieraat toivat.
16.11.02 lauantai 38+6
Lääkäri katsoi vasta puolenpäivän jälkeen,
koska oli ollut aamun leikkaamassa. Tulos: Nyt kaulakanavaa olisi
muka ollut 1,5cm jäljellä! (pidentynyt muka siis). Kypsyttelyä
jatketaan. Kysyi, että haluanko pitää huomenna
välipäivän: NO EN! Vastahan sellainen eilen oli
ja kertoivat tänään, että olisin ihan hyvin
voinut käydä kotonakin silloin. Kertoivat sitten vasta
nyt.
Taas 50 mikrogramman tabletti ja loput limatulpasta irtosi. Illalla
sain 100 mikrogramman annoksen. Sitä ennen oli tuntunut yksi
supistus. Tupla-annoksella ei tunnu olevan vaikutusta ja ilta
kuluu kirjaa lukien. Otan nukahtamislääkkeen klo 23.
17.11.02 Sunnuntai 39+0
klo 02.30 herään pissahädän tunteeseen. Vessassa
ollessani tulee supistus. Mojova sellainen, kipeäkin. Huoneessa
heti toinen, kipeä. Muutama supistus, kipeitä. Katson
kännykän kellosta aikaa ja saan väliksi tasan 3min.
Ähkin makuullaan ja naapurikin herää. Pakko mennä
yökön luokse. Istun päiväsalissa keinutuolissa
ja ajetaan käyrää. Supistuksia tulee tasan 3min.
välein ja kovenevat koko ajan. Yöchat pyörii televisiossa,
muutaman viestin jaksan lukea. Kätilö tutkii tilanteen
ja toteaa kohdunsuun olevan 4cm auki. Soitan Jonille ja käsken
tulla heti.
Kävelemme kätilön kanssa synnytysosastolle ja
matkanteko on hidasta. Supistuksen tullessa on pakko pysähtyä
henkäilemään ja nojaamaan eteenpäin. Salissa
olemme klo 04.20. Kipeää tekee ja jään yksin
saliin. Kävelen ympyrää kuin turkiseläin häkissään.
Kun kätilö palaa, saan pyydettyä epiduraalia, HETI!
Lääkäri puhkaisee kalvot klo 04.50 ja lapsivesi
on vihreää. Tippa laitetaan tippumaan vasempaan käteen.
Vauvalta otetaan kaksi verinäytettä päästä
hapettumisen selvittämiseksi. Ne ovat hyviä. Olen niin
tuskissani, että voin vain maata kyljelläni vuoteessa
ja roikkua ilokaasunaamarissa, josta on kai vain vähän
apua. Ainakin tunnen olevani pumpulissa vaikka kivut ovat hirveitä
ja ne eivät lakkaa lainkaan. Yhtenäistä supistusta
koko ajan.
Anestesialääkäri tulee ja esittelee itsensä.
Joni tulee melkein samalla oven avauksella. Saan vain vaivoin
soperrettua, että "pistä äkkiä",
sillä tiedän sen helpottavan. Hän pistääkin
ja se ei tunnu yhtään miltään. Ensimmäinen
koitos menee pieleen, katetri ui verisuoneen. Toinen jo onnistuukin.
Kohdunsuu on 6cm auki. Pikkuhiljaa alkaa helpottaa ja tunnen kuinka
lihakset rentoutuvat! Mahtava tunne!. Epiduraalin sain 05.35.
Helpottaa niin, että makaan selällään ja
jopa alan juttelemaan Jonin ja kätilön kanssa, joka
valmistelee toimenpidevälineitä pöydälle.
Kerron kätilölle, että minua alkaa ponnistuttaa
ja tutkimus osoittaa, että olen 10cm auki eli kokonaan. Klo
06 Kätilö katetroi vielä pissan nopeasti pois,
ettei rakko olisi vauvan tiellä. Klo 06.10 alkaa ponnistusvaihe.
Joni on pääpuolessa tsemppaamassa ja kätilö
ja opiskelija häärivät alapäässä.
Epiduraali auttaa hyvin kipuihin, mutta tunnen kuitenkin hyvin
kuinka työnnättää ja tunnen supistukset. Ponnistan
minkä ikinä jaksan ja ärisen kovaa! Ärinä
tuottaa tulosta ja vauva syntyy klo 06.25 pistein 8/8/9.
Hengitystiet imetään puhtaiksi. Joni sanoo "Toinen
poika!", johon kätilö tokaisee: "Isipä
katsoo uudelleen!" Tyttöhän se! Pituutta 50cm ja
painoa 3790g. Istukka syntyy klo 06.35 kevyesti napanuorasta nykäisemällä.
Äiti säästyi täysin ompeleilta. Synnytyksen
kesto siis: avautumisvaihe 3h40min, ponnistusvaihe 15min ja jälkeiset
10min.
Tyttö viedään hetkeksi happikaappiin köllöttelemään
ja lämmittelemään. Sitten on aamukahvien vuoro!
Jalat ovat nyt puuduksissa ja vaikka nipistän itseäni
reidestä ei se tunnu yhtään. Suihkuun pääsen
omin jaloin, vaikka vähän heikottaakin ja jalat tärisevät.
Osastolle pääsemme lepäilemään yhdeksän
aikaan aamulla, Joni lähtee kotiin nukkumaan. Tästä
se alkaa!
Synnytyksessä oli mukana isin lisäksi gynekologi Rastas
(nainen), Anestesialääkäri Karinen (mies), kätilö
Jurvakainen ja kätilöopiskelija Holappa.
Kotiin pääsimme keskiviikkona 20.11.02
|
