Joko
se syntyi
Olin koiramme ja mieheni siskon kanssa lenkillä, kun loppumatkasta
alkoi tuntua Painon tunnetta. Niin kuin ensimmäisenä
päivänä runsaiden menkkojen aikana, jalat tahtoivat
puutua. Mieheni sisko tuumasi, että eiköhän se
synny huomiseen mennessä. Itse en ollut asiasta niinkään
varma.
Kotio päästyäni menin vessaan ja huomasin verta.
Ensin tuli itku ja pieni paniikki. Sitten hätä, että
ikkunat kiinni, ettei kukat palellu. Sen jälkeen piti pakata
hammasharja mukaan. Olin pakannut itselleni ja vauvalle jo suurimman
osan valmiiksi noin paria viikkoa aikaisemmin, kun en olisi muuten
saanut rauhaa itselleni. Ennen kuin tuli mieleen, että pitäisi
soittaa itselle kyyti ja ilmoittaa miehelleni töihin että
nyt se kai sitten tulee. Supistuksia en tuntenut.
Olin ollut lääkärissä viikkoa aikaisemmin
(rv:lla 36 ja 5). Silloin todettiin että kohdun kaula on
hävinnyt kokonaan ja kohdunsuu oli 2:lle sormelle auki. Enkä
ollut tuntenut supistuksia koko raskauden aikana. Mitä nyt
jo parin kuukauden ajan maha oli vähän väliä
kova. Tosin tusin sen vain silloin kuin joku kosketti mahaani
kädellä. Lääkäri sanoi, että, kun
tunnet supistuksen lähdet heti sairaalaan, et jää
odottamaan, että ne tulisivat säännöllisesti
ja jos vedet menee soitat ambulanssin.
Kello oli noin 19.15, kun soitin miehelleni töihin, että
nyt se tulee kait. Lähdin edeltä anoppini ja mieheni
siskon kanssa sairaalalle. Anoppi kysyi matkalla tuntuuko supistuksia.
Ei tuntunut mitään. Tuli jo sellainen olo että
kotio ne sieltä takasin lähettää.
Sinä päivänä oli K-Hks synnytysosastolla
kiire. Silloin syntyi kaiken kaikkiaan 10 lasta. Sari oli yhdeksäs.
Vastaan ottava kätilö antoi ymmärtää,
että kotio sitä varmaan palaatte, kun en ollut edes
kivuliaan näköinen. Hän ohjasi minut käyrille.
Sari riehui mahassa niin, että anturit eivät pysyneet
paikallaan, kun ne olivat hiukan löysällä. En tiedä
tarkkaan kuinka kauan siinä olin jo ollut, ehkä vartin,
kun mieheni tuli, ja oma kätilöni saapui melkein heti
sen jälkeen.
Anturit kunnolla kiinni. Kätilö seurasi käyriä
ja kysyi, että enkö tunne mitään, että
nyt näkyy selvä supistus. En tuntenut. Oli aika siirtyä
tutkimushuoneeseen Mieheni ajatteli, että kohta lähetään
kotiin. Niin ajattelin itsekin. "Herran jumala, nyt se tulee",
kätilö sanoi äkkiä. Olin 7-8cm auki. Sairaalavaatteet
päälle ja saliin.
Nyt alkoi tuntua lievää kipua alaselässä.
Kätilö ehdotti lämmintä jyväpussia olon
helpottamiseksi. Tuumasin mikäs siinä, vaikka ei tässä
mitään hätää ole. Ajantajuni oli hukassa.
Kätilö pyyteli anteeksi, kun oli unohtanut tuoda jyväpussin
heti. Hänellä oli toinen synnytys menossa, mikä
oli alkanut jo aamulla. Sanoin että ei se mitään,
että kyllä täällä pärjätään,
vaikka kipu oli hivenen muuttunut kovemmaksi.
Jyväpussi helpotti oloa istuessani keinutuolissa. Mieheni
tarjoili minulle mehua ja juttelimme niitä näitä.
Kauan ei pussi ehtinyt olla, kun vedet meni. Mieheni soitti kätolön
paikalle, joka ohjasi minut sängylle ja sanoi että oli
jo odottanutkin, että vedet menevät kohta. Sitten tuli
kova supistus. Säikähdin ja olin tippua sängyltä.
Onneksi mieheni oli sillä puolella minne käännähdin.
Kätilö lähti täyttämään papereita,
kun kohta vaihtuisi vuoro.
En muista, että olisi ollut muita kauhean kivuliaita suppistuksia.
Kauan en ehtinyt maata sängyllä kun sanoin miehelleni,
että hälyttää kätilön, ponnistuttaa.
Kätilö tuli ja sanoi että niin hän oli ajatellutkin,
että vauva syntyy ennen kuin hänen vuoronsa loppuu.
Hän tarkisti tilanteen ja hälyytti avuksi toisen kätilön.
Hän puudutti ilmeisesti välilihani, ainakin hän
neulalla sinne alas tökkäsi. Toinen kätilö
tuli ja eikun ponnistamaan ja seitsemässä minuutissa
vauva syntyi. Kello oli 21.02. Se oli tyttö! Napanuora oli
lyhyt, joten isi sai leikata sen ennen kuin sain hänet rinnalleni.
Olin pökerryksissä, että tässäkö
tämä oli. Joko se syntyi? Kyllä sain rinnalleni
virkeän tytön, joka hamusi tissiä niin innokkaasti,
että en saanut hänelle sitä suuhun. Miheni meni
kätilömme kannssa pesemään vauvaamme ja toinen
kätilö avusti istukan ulos.
Tyttömme oli laitettu kahteen kapaloon koska oli alilämpöinen.
Mieheni suihkutteli puudutetta alapäähäni. Siellä
oli kaksi pienen pientä repeämää. Vain toiseen
täytyi laittaa tikit, kun se vuoti niin paljon. Puudutteesta
huolimatta se oli yksi kivuliain juttu synnytyksessäni. Onneksi
vain 2 tikkiä.:)
Pääsin uudestaan yrittämään imettämistä
ja nyt se onnistui. Saimme iltapalaa mieheni kanssa. Syömisestä
ei vaan tahtonut tulla mitään, kun luulin että
tyttömme maha olisi täys ja aloin itse syödä
hän halusikin lisää.
Ajankulusta ei minulla ollut tietoakaan. Kova pissahätä
yllätti ja ajattelin että miksi en voisi nousta ja mennä
vessaan. Turha sitä on kätilöitä häiritä.
Päästyäni ylös seisomaan tuntui vatsassa valahdus.
Vaistomaisesti kurkkasin alas, että mitä sieltä
nyt tulee. Ei mitään sisäelimeni taisivat vain
palata alkuperäiselle paikalleen.
Vessassa ollessani tuli uusi kätilö, joka tuumi, että
täällähän ollaan reippaita ja ohjasi minut
suihkuun. Suihkusta tullessani miheni nuokkui nojatuolissa tyttömme
sylissä. Puolenyön aikaan siirryimme täpötäydelle
osastolle ja mieheni lähti kotiin nukkumaan. Minä en
saanut unta, kun kelasin mielessäni synnytystä. Minusta
tuntui, että minulla olisi riittänyt energiaa vaikka
suursiivouksen tekoon.
Synnytys kesti siis vain 2h 17min. Sari syntyi rv:lla 37 ja 5.
Painoa oli 3050 ja pituutta 48,5cm. Apgarpisteet olivat 9 ja 9.
|
