Sunnuntain
lapsi
Minua oli jo supistellut kokonaisen viikon. Odotin syntymääsi.
Tulppa oli jo mennyt tiistaina ja lääkärissä
keskiviikkona todettiin vain, että kyllä se kohta syntyy,
kun supistelut on noin voimakkaat. Kävin torstaina sairaalassa,
koska oli sellainen olo, että lapsivettä lirahtelee.
Tutkimuksen jälkeen todettiin, että kaikki on ok,paitsi
ettet reagoinut liikkein mihinkään, nukuit. Minut laitettiin
rasituskokeeseen, että nähtäisiin reagoitko sinä.
Testi meni hyvin ja liikuit. Pukiessani vaatteita tunsin taas
tutun holahduksen ja lapsivettä valui jalkojani pitkin. Jouduin
jäämään sairaalaan osastolle, koska kohdunsuu
oli vielä kiinni.
Perjantaina tutkimuksessa kohdunsuu oli auki 2cm. Supistuksia
tuli ja meni, mutta ne eivät jatkuneet. Sydänkäyrää
seurattiin tasaiseen tahtiin. Kaikki oli kunnossa kunhan vain
supistukset voimistuisivat...
Lauantai:Lääkäri totesi että synnytys käynnistettäisiin.
Menimme alas synnytyssaliin ja minulle laitettiin tippa käteen.
Poltot alkoivat voimakkaina ja tarvitsin aika alussa ilokaasua
jo. Kätilön vaihtuessa alkoivat vaikeudet. Supistelut
laantuivat, kohdunkaula ei auennut. Kätilö oli aivan
väärä minulle. Hän meinasi passittaa mieheni
kotiin, kun tämä jännitti synnytystäni ja
hänellä oli lämpöä 37,5. Hänellä
ei ollut alkavaa flunssaa - vain jännitystä! Kätilö
oli muutenkin töykeä eikä ehtinyt vastata kysymyksiini,
vaan lähti aina huoneesta pois kiireisiin vedoten.
Kello 00.00 kätilö totesi, että epiduraali laitettaisiin.
Se helpotti oloani ja avautuminen nopeutui. Kello 3.00 olin jo
8cm auki - kohta saisin ponnistaa. Epiduraalin jälkeen en
päässyt vessaan, vaan kätilö käski päästää
sänkyyn, enkä kasvatuksestani ym. seikoista johtuen
saanut sitä tehtyä, vaan pyysin potan ja sainkin sellaisen
kätilön happaman naaman kanssa. Sain jo luvan alkaa
ponnistelemaan ja kätilö lähti huoneesta juuri
kun oli tunne, että nyt en uskaltanut ponnistaa. Mieheni
nukkui ja kätilöä ei kuulunut. Kun vihdoin hän
tuli, miehenikin heräsi ja tuli apuun. En saanut enää
voimakkaita supistuksia ja kätilö uhkaili minua imukupilla.
Sanoi että hän hakee kohta lääkärin ja
imukupin, jos en ponnista ja se sattuu!! Mutta supistukset hiipuivat.
Lääkäri tuli ja asetti imukupin ja käski
löytää voimaa ja ponnistaa, käski tulla vihaiseksi,
mutta ihme ja kumma minusta ei löytynyt vihaisuutta, vaan
olin rauhallinen. Supistuksia voimistettiin lääkkein
ja kahdella kevyellä imulla tulit maailmaan. Olit kympin
poika, sunnuntaiaamun lapsi. Synnyit klo 5.42. Takana oli rankka
yö, joka unohtui, kun sain sinut syliini. Sen muistan, ettei
kätilö onnitellut vaan parsi minut ja lähti. Seuraavalla
kerralla, jos luoja suo, että saamme vielä sinulle sisaruksen,
vaihdan heti alussa kätilöä, jos kemiat ei sovi
yhteen.
Nim.äitisi
|
