Se
tuli
Kun lähestyn viimeisillä viidellä viikolla tätä
minun sektio- kipuviikkoa- vauvani laskettua aikaa; OLEN HUOMANNUT
TOISTAMISEEN, kuinka edellisen synnytyksen kummitukset heräävät
eloon
HALLOWEENI; on alkanut olemaan mielessäni, eikä harmittomat
supistukseni enää minua häiritse, koska olen henkisesti
kypsymässä sectiopäivääni!
Minä synnytin lääkärilakon aikoihin viime
vuonna ja sektio sujui ihanasti, muuten vain sitten vuosin sängyssä,
kun nesteytystä meni - muttemme muistaneet katetroida- niin
pissi jäi rakkoon nostaen kipeetä-kohtua;
selvittiin, hemoglobinin laskulla ja melkein pyörtymisiltä
wc-reissuilla.
Vauva tuli ilman kipuja, kovasti oli kätilöllä
hankalaa saada ulos vaavin peppu, kovien vatsakalvojen tähden
(kolme sektiota, sama arpi)
MINÄ VAAN SIINÄ SITTEN IHMETTELEMÄÄN kattolamppujen
kautta kuutta hääräävää leikkaussalin
ihmistä -
odotus sen aamun parituntia oli huumaavaa
kun ei sillätavalla ole synnytyskipua (TÄLLÄKERTAA
EI SUP;.)
nyt siinä sitten imetysrumbaa
kunhan kolmen tunnin heräämöajasta jotenkin malttaa....
päästävät osastolle.
7 päivää, seitsemän kiduttavan pitkää
päivää
ja yötä, sektioäidillä sairaalassa, jopa kolmet
äidit kerkee kotiutua huoneessani.
kotona kaikki muu väki....
sitten taksilla kotia, ah oma rauha!
ja taas tässä mennään 14+14 päivää
enään odotellaan!
mutta sitten kaksi viikkoa on lihaskipu/ HAAVAKIPU (8 kerrosta
rikki)
ja kun tikit sulaa 2-6, viikon jälkeen repii ja kinnaa ja
on eto-olo,
antakaa silloin apua ja huilata kotitöistä, niistä
ei saa huolehtia ollenkaan
kun vauvanpainoinenkin voi avata haavat ja verenvuoto vatsassa
olisi katastrofi, ennen kuin sen kivusta ja tajunnan menetyksestä
huomaisi.
leikkaus on leikkaus,
se jännittää, mutta siihen luottaa
kun muuta vaihtoehtoa terveen lapsen saamiseksi ei ole!
Ja todella iloinen olen terveistä lapsistani
4 sektiota
erilaista, mutta silti
aina loppu hyvin
kaikki hyvin!
|
