Pieni
leijonamieli
Se oli kaunis kesäinen sunnuntai 16.7.2000. Olimme juuri
tulleet mökiltä kotiin. Tuntui supistuksia..mitä
-laskettu aika olisi vasta 9.10.
Niinpä lähdimme kiireesti Naistenklinikalle.
Illalla otettiin kokeita ja seurailtiin vauvan sydäntä.
Minulle annettiin supistusta estävää lääkettä.
Otettiin ultria, ei mitään erityistä.
Aamulla 17.7 pinkoi lääkäreitä tarkkailuhuoneeseen.
Äkkiä leikkaussaliin, vauva syntyy 15min kuluttua. Mitä
ihmettä..Vauvan sydänäänet olivat alhaiset.
Nyt tuli kiire!
Minulle annettiin ensin puudutus. Ei tehonnut, kun 3 piikkiä
oli jo kokeiltu. Lääkäri sanoi, että 'hyvää
yötä' ja sitten pimeni.
Poikamme syntyi hätäsektiolla 17.7. klo.9.23. Hän
oli 1290kg ja 37,5cm. En nähnyt häntä, koska vauva
kiidätettiin lastenklinikalle. Synnytyksessä oli ollut
kohtalainen hapenvaje.
Voi että minua pelotti. Poikamme oli respiraattorikoneessa
1,5 päivää. Sen jälkeen hän hengitti
itse.
Muistan kuinka maanantai-illalla olin sairaalasängyssä;
Katsoin ylös ja hiljaa pyysin:
"Pelasta poikani". Se auttoi. Kiitos Taivaanisä
ihanasta pojastamme!
|
