Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:
Sairaalakassi
Synnytystoiveet
Onnea uudelle äidille
Vinkkejä vuodeosastolle
Synnytyslinkit
Synnytyskyselyt

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Leijonakuningatar

Oli lauantaipäivä,ja synnytys oli nyt mennyt 6pv. yli lasketunajan.Tunteeni myllersi suntaan ja toiseen.Tulisi nyt en jaksaisi enää odottaa.

Menimme mieheni kanssa siskolleni pesemään mattoja ja kotiin tultuamme värjäsin vielä hiuksenikin.Olo oli todella kiukkuinen joka paikkaan särki ja minua väsytti.

Vuokrasimme elokuvan ja alkaessamme sitä katsomaan minua väsytti aivan suunnattomasti, niinpä menin nukkumaan.

Yöllä heräsin 2.00 siihen,että vatsaani koski.Ihan kuin olisi kuukautiset alkamassa,menin vessaan ja vatsani oli sekaisin,istuin pöntöllä kauan ja palasin vain aina uudestaan sinne istumaan.Ulkona satoi vettä ja oli ihanan raikas ilma.Päätin herättää mieheni,koska minuun sattui jo kovasti.

Mieheni ei oikein tajunnut tilannetta.Soitin Nkl.lle ja kysyin mitä teen? Limatulppa oli irronnut jo päivällä yritin selittää ja nyt sattui jo vietävästi.Puhelimessa ollut kätilö sanoi jos pari tuntia vielä maltat/pystyt olemaan kotona niin hyvä,mutta voitte tietenkin tulla tänne heti kun siltä tuntuu.

Sinnittelin kaksi tuntia kotona ja sanoin miehelleni nyt mennään,minä en kestä enää.Supistukset olivat vielä heikkoja,mutta minua pelotti niin että tarvitsin jonkun ammattitaitoisen ihmisen lähettyvilleni.

Päätimme lähteä kohti Naistenklinikkaa,mieheni ajoi vielä partansa ennen kuin lähdimme,kysyin häneltä: "mitä ihmettä sä teet?" ja hän siihen tokaisi "en mä tiedä" ...hän oli aivan sekaisin.

Ajoimme naistenklinikalle rauhallisesti ja soitimme vanhemmilleni ,että olemme menossa.Matkalla pysähdyimme huoltoasemalla,mies kävi ostamassa filmin ja juotavaa.Minä kiduin autossa sen aikaa ja oksensin huoltoaseman pihalle.

Kun saavuimme Nkl.lle oli meitä vastassa vastaanotto virkailija,joka ohjasi meidät synnytysvastaanotolle.Siellä meitä odotti mukava kätilö.Kello oli tuolloin 5.00.

Menimme pieneen vaaleanpunaiseen huoneeseen jossa otettiin vauvan sydänäänet ja supistuskäyrät.Minulle tehtiin sisätutkimus ja vaihdettiin sairaalavaatteet,sitten meidät vietiinkin jo synnytyssaliin.Sali oli todella kodikas.Olin niin peloissani että sain piikin minkä tarkoitus oli lievittää jännitystä ja pelkoa. Ja se auttoi.

Kätilö vaihtui klo.7.00 ja saimme todella mukavan kätilön.Tehtiin uudestaan sisätutkimus ja kohdunsuu oli auki 3cm. Aamupäivällä kivut olivat jo aikamoisia,joten sain ilokaasua ja epiduraalin.Anestesialääkäri tuli laittamaan sen salamana. Ja voi taivas kaikki kipuni hävisivät,tuli taivaallinen olo. Soitin äidilleni ja sanoin "hei eihän tää synnytys mikään paha juttu ole,mulla ei ole kipuja laisinkaan." En tiennyt mitä oli tulossa.

Pärjäsin noin klo.15 saakka oikein hyvin,olin saannut kaksi kertaa lisää epiduraalia,mutta klo.15 kun siskoni tuli minua katsomaan synnytysaliin,alkoivat kaikki kipuni uudestaan.Sisko ajettiin pois salista ja mieheni yritti auttaa minua kaiken parhaansa mukaan, hieroi selkää ym.

Mutta kipulääkitys ei enää tehonnutkaan, sisätutkimuksessa selvisi että kohdunsuu on auki vasta 5cm. Minulle laitettiin oksitoonitippa joka lisäisi supistusten voimaa ja niin se tekikin. Minä olin todella kipeä, vedin koko ajan ilokaasua,mutta ei se mitään auttanut.

Klo 18 kohdunsuu oli auki 10cm, oksitoonitippa auttoi, jee jee. Tätä hetkeä olin odottanut 9 kuukautta. Aloitettiin rauhallisesti ponnistamaan, kätilökin vaihtui tuossa ajassa ja ponnistin perinteisessä asennossa sängyllä. Mieheni seisoi takana ja pyyhki hikeä otsaltani ja toinen kätilö repi paitaani ja yksi auttoi pitämään jalkojani paikallaan ja lääkäri hoiti tilannetta alapäässä. Ponnistin aina supistuksen tullen kolme kertaa, mutta ei vauva ei tahtonut tulemaan sieltä. Lääkäri kysyi koko ajan "kuinka pitkä sinä olet?" Johon totesi kyllä lapsen pitäisi mahtua tulemaan sieltä. He veikkailivat että vauvamme olisi 4,5kg. Kun neuvolassa oli koko ajan sanottu että enintään 3,5kg.

Ponnistettiin ja ponnistettiin, väliliha leikattiin, mutta ei auttanut. Lääkäri ehdotti että yrittäisimme imukupilla,suostuin siihen ihan sama mitä kunhan saatte sen sieltä sain sanotuksi.

Imukupilla yritettiin tuloksetta ja vauvan sydänäänet ja happiarvot heittelivät. Tulikin kiire äkkiä hätäsektioon, minä en tajunnut mitään mitä oli tapahtumassa, mieheni oli aivan paniikissa. Minut vietiin leikkaussaliin ja mies jäi isien huoneeseen odottamaan.

En muista mitään muuta kuin kun olimme synnytyssalissa, siellä oli 15 eri hoitajaa/lääkäriä ym... Kuulin vaan koko ajan että nyt nopeasti! Sain piikin niin että nukahdin ja seuraava mielikuva minulta onkin heräämössä. Mieheni istui sänkyni vieressä itkemässä. Minä en tiennyt mitä oli tapahtunut,en edes tiennyt että olin synnyttänyt.

Mieheni näytti kuvan lapsestamme, se oli tyttö! Hänet oltiin viety Lastenklinikan teho-osastolle,mieheni oli mennyt mukaan ja ajannut sinne jonkun lääkärin pyörällä ja matka oli tuntunut kestävan ikuisuuden.

Tyttö ei ollut hengittänyt kunnolla, hän oli ollut kuin nukkuva lapsi, minun kipulääkitykseni oli tehonnut myös häneen. Siksi hän ei hengittänyt kunnolla. Tyttö oli sen yön teho-osastolla, oli 8h hengityskoneessa ja sitten pystyi jo omin avuin hengittämään.
Minä olin aivan sekaisin mikä hänellä oli... Kukaan ei kertonut mitään.

Seuraavana päivänä tyttö pääsi jo Naistenklinikan valvontayksikköön tarkkailtavaksi. Näin hänet ensimmäisen kerran vrk:n ikäisenä. Hän oli niin söpö, tummat hiukset pystyssä (kuin leijonanharja). Siellä hän nukkui letkuissa. Kaikki oli kuulemma hyvin! Ja sehän oli pääasia.

Kolmantena päivänä tyttö pääsi jo minun viereeni osastolle ja se päivä oli elämäni IHANIN ja ONNELLISIN. Minusta tuntui kuin olisin hänet vasta silloin synnyttänyt.

Viidentenä päivänä pääsimme kotiin. Kaikki oli tytöllä hyvin, ei ollut jäännyt mitään vaurioita synnytyksestä. Mieheni tuli hakemaan oman perheensä kotiin.

Leijonakuningatar siis syntyi meidän maailmaamme 05.08.01 klo.20.04 ja strategiset mitat olivat 3750g ja 50cm.

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

Tuoreimmat synnytyskertomukset

Vanhat synnytyskertomukset 1-110

110 vanhinta kertomusta:

Neiti Näpsän syntymä
Karhunpoikanen
Sisko-vauva syntyi
Onneksi olet täällä, pikkuinen
Kaikki meni hyvin
Rankka synnytys
Synnytys ilman kivunlievitystä
Ei enää sektiota please...
Luomua kivutta
Pelätty synnytys
Vauhtimimmin syntymä
Kanaemon Tipunen syntyi vauhdilla
Ada aurinkoisemme 24.06.03
Isin kalakaveri
Jalmarin synnytys, positiivinen kokemus
Muisti palaa pätkittäin
Ponteva poika

Myllärin syntymä...
Rankka synnytys, ihana tulos ja kova masennus
Pieni kultakalatyttö
Täsmällinen poika
Uskomaton raskaus
Helteitten päätteeksi
Elämän tarkoitus
Äidin syntymäpäivälahja
Näin syntyi pikku Pirpana
Vaikea synnytys
Mukavat muistot synnytyksestä
Juhannusaaton onnenhetket

Synnytys synnytyspelon viemänä

Toiseen kertaan leikkaussaliin
Meidän poika
Oona-Emilian syntymä
Ranskan hurmuri
Kivulias käynnistys
Kun pikku Hiawatha syntyi
Leikiten laskettuna päivänä
49 tunnin piina
Blondi tuli taloon
Kauhua ja kipua
Kipua, kuumetta ja dramatiikkaa
Karhun poikanen
Tietämättömän tarina
Antti-Jussin syntymä
Näin "pieni" poikamme
tuli maailmaan

Erilainen vappu...
Kultaisen tummakutrin syntymä
Pikku Prinsessa
Pikkumyyn maailmaantulo
Siirin syntymä
Pieni Suuri Mies
Ei ikinä enää
Emmin syntymä
Kaksosten harvinainen synnytys
Justiinan synnytys
Toinen prinsessani
Esikoisemme, leijonapoika
Toukokuun prinsessa
Toukopojan syntymä
Yllätyksellinen ja odotettu pikku nyytti
Mitä muistan
Joko se syntyi?
Sunnuntain lapsi
Oma pienokaiseni
Synnytyspelkopeikko
Se tuli
Pikkuprinsessan matka maailmaan
Pieni poika syntyi käsi poskella
Ukkosen tyttö toi syksyn sateet tullessaan...
Saimme pienen talvilinnun
Kuoleman porteilla
Inhottava sektio, ihana palkinto
5215g, 57cm kokoisen pojan syntymä
Elokuun pojan hankala
aailmaantulo

Kaiken sen arvoista
Niin elävä
Minun hyvin etenevä synnytykseni
Pienokaisen syntymä
Pieni leijonamieli
Eemeli sekoitti päät
Tahdonvoimalla puserrettu
Huhtikuun poika
Pienen Punkkaripojan syntymä
Perätilavauva
Juniori tuli maailmaan
Pikkuprinssi tuli maailmaan
Leijonakuningatar
Pikkuinen peikkotyttö
Kinaliina saapuu maailmaan
Talvimyrskyn silmään syntyi menninkäinen
Maukka tuli!
Juniori tuli maailmaan
Haikara toi pienen suuren ihmeen
Tuplaonni
Pitkätossun syntymä
Upeaa!
Sateentekijän syntymä
Yksi ei muutu...
Haikaranpesässä pesimässä
Pieni prinssi
Pieni, suuri ihme
I palkinto
Syntymän yö
Elämän kokoinen ihme 
Kun on oikein pieni, voi    lentää linnun untuvalla
Helppo homma
Ihmeen helppoa
Kun joulutonttu syntyi
Kertomus siitä miten pieni maahinen näki auringon

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy