Leijonakuningatar
Oli lauantaipäivä,ja synnytys oli nyt mennyt 6pv. yli
lasketunajan.Tunteeni myllersi suntaan ja toiseen.Tulisi nyt en
jaksaisi enää odottaa.
Menimme mieheni kanssa siskolleni pesemään mattoja
ja kotiin tultuamme värjäsin vielä hiuksenikin.Olo
oli todella kiukkuinen joka paikkaan särki ja minua väsytti.
Vuokrasimme elokuvan ja alkaessamme sitä katsomaan minua
väsytti aivan suunnattomasti, niinpä menin nukkumaan.
Yöllä heräsin 2.00 siihen,että vatsaani koski.Ihan
kuin olisi kuukautiset alkamassa,menin vessaan ja vatsani oli
sekaisin,istuin pöntöllä kauan ja palasin vain
aina uudestaan sinne istumaan.Ulkona satoi vettä ja oli ihanan
raikas ilma.Päätin herättää mieheni,koska
minuun sattui jo kovasti.
Mieheni ei oikein tajunnut tilannetta.Soitin Nkl.lle ja kysyin
mitä teen? Limatulppa oli irronnut jo päivällä
yritin selittää ja nyt sattui jo vietävästi.Puhelimessa
ollut kätilö sanoi jos pari tuntia vielä maltat/pystyt
olemaan kotona niin hyvä,mutta voitte tietenkin tulla tänne
heti kun siltä tuntuu.
Sinnittelin kaksi tuntia kotona ja sanoin miehelleni nyt mennään,minä
en kestä enää.Supistukset olivat vielä heikkoja,mutta
minua pelotti niin että tarvitsin jonkun ammattitaitoisen
ihmisen lähettyvilleni.
Päätimme lähteä kohti Naistenklinikkaa,mieheni
ajoi vielä partansa ennen kuin lähdimme,kysyin häneltä:
"mitä ihmettä sä teet?" ja hän siihen
tokaisi "en mä tiedä" ...hän oli aivan
sekaisin.
Ajoimme naistenklinikalle rauhallisesti ja soitimme vanhemmilleni
,että olemme menossa.Matkalla pysähdyimme huoltoasemalla,mies
kävi ostamassa filmin ja juotavaa.Minä kiduin autossa
sen aikaa ja oksensin huoltoaseman pihalle.
Kun saavuimme Nkl.lle oli meitä vastassa vastaanotto virkailija,joka
ohjasi meidät synnytysvastaanotolle.Siellä meitä
odotti mukava kätilö.Kello oli tuolloin 5.00.
Menimme pieneen vaaleanpunaiseen huoneeseen jossa otettiin vauvan
sydänäänet ja supistuskäyrät.Minulle
tehtiin sisätutkimus ja vaihdettiin sairaalavaatteet,sitten
meidät vietiinkin jo synnytyssaliin.Sali oli todella kodikas.Olin
niin peloissani että sain piikin minkä tarkoitus oli
lievittää jännitystä ja pelkoa. Ja se auttoi.
Kätilö vaihtui klo.7.00 ja saimme todella mukavan kätilön.Tehtiin
uudestaan sisätutkimus ja kohdunsuu oli auki 3cm. Aamupäivällä
kivut olivat jo aikamoisia,joten sain ilokaasua ja epiduraalin.Anestesialääkäri
tuli laittamaan sen salamana. Ja voi taivas kaikki kipuni hävisivät,tuli
taivaallinen olo. Soitin äidilleni ja sanoin "hei eihän
tää synnytys mikään paha juttu ole,mulla ei
ole kipuja laisinkaan." En tiennyt mitä oli tulossa.
Pärjäsin noin klo.15 saakka oikein hyvin,olin saannut
kaksi kertaa lisää epiduraalia,mutta klo.15 kun siskoni
tuli minua katsomaan synnytysaliin,alkoivat kaikki kipuni uudestaan.Sisko
ajettiin pois salista ja mieheni yritti auttaa minua kaiken parhaansa
mukaan, hieroi selkää ym.
Mutta kipulääkitys ei enää tehonnutkaan,
sisätutkimuksessa selvisi että kohdunsuu on auki vasta
5cm. Minulle laitettiin oksitoonitippa joka lisäisi supistusten
voimaa ja niin se tekikin. Minä olin todella kipeä,
vedin koko ajan ilokaasua,mutta ei se mitään auttanut.
Klo 18 kohdunsuu oli auki 10cm, oksitoonitippa auttoi, jee jee.
Tätä hetkeä olin odottanut 9 kuukautta. Aloitettiin
rauhallisesti ponnistamaan, kätilökin vaihtui tuossa
ajassa ja ponnistin perinteisessä asennossa sängyllä.
Mieheni seisoi takana ja pyyhki hikeä otsaltani ja toinen
kätilö repi paitaani ja yksi auttoi pitämään
jalkojani paikallaan ja lääkäri hoiti tilannetta
alapäässä. Ponnistin aina supistuksen tullen kolme
kertaa, mutta ei vauva ei tahtonut tulemaan sieltä. Lääkäri
kysyi koko ajan "kuinka pitkä sinä olet?"
Johon totesi kyllä lapsen pitäisi mahtua tulemaan sieltä.
He veikkailivat että vauvamme olisi 4,5kg. Kun neuvolassa
oli koko ajan sanottu että enintään 3,5kg.
Ponnistettiin ja ponnistettiin, väliliha leikattiin, mutta
ei auttanut. Lääkäri ehdotti että yrittäisimme
imukupilla,suostuin siihen ihan sama mitä kunhan saatte sen
sieltä sain sanotuksi.
Imukupilla yritettiin tuloksetta ja vauvan sydänäänet
ja happiarvot heittelivät. Tulikin kiire äkkiä
hätäsektioon, minä en tajunnut mitään
mitä oli tapahtumassa, mieheni oli aivan paniikissa. Minut
vietiin leikkaussaliin ja mies jäi isien huoneeseen odottamaan.
En muista mitään muuta kuin kun olimme synnytyssalissa,
siellä oli 15 eri hoitajaa/lääkäriä ym...
Kuulin vaan koko ajan että nyt nopeasti! Sain piikin niin
että nukahdin ja seuraava mielikuva minulta onkin heräämössä.
Mieheni istui sänkyni vieressä itkemässä.
Minä en tiennyt mitä oli tapahtunut,en edes tiennyt
että olin synnyttänyt.
Mieheni näytti kuvan lapsestamme, se oli tyttö! Hänet
oltiin viety Lastenklinikan teho-osastolle,mieheni oli mennyt
mukaan ja ajannut sinne jonkun lääkärin pyörällä
ja matka oli tuntunut kestävan ikuisuuden.
Tyttö ei ollut hengittänyt kunnolla, hän oli ollut
kuin nukkuva lapsi, minun kipulääkitykseni oli tehonnut
myös häneen. Siksi hän ei hengittänyt kunnolla.
Tyttö oli sen yön teho-osastolla, oli 8h hengityskoneessa
ja sitten pystyi jo omin avuin hengittämään.
Minä olin aivan sekaisin mikä hänellä oli...
Kukaan ei kertonut mitään.
Seuraavana päivänä tyttö pääsi
jo Naistenklinikan valvontayksikköön tarkkailtavaksi.
Näin hänet ensimmäisen kerran vrk:n ikäisenä.
Hän oli niin söpö, tummat hiukset pystyssä
(kuin leijonanharja). Siellä hän nukkui letkuissa. Kaikki
oli kuulemma hyvin! Ja sehän oli pääasia.
Kolmantena päivänä tyttö pääsi
jo minun viereeni osastolle ja se päivä oli elämäni
IHANIN ja ONNELLISIN. Minusta tuntui kuin olisin hänet vasta
silloin synnyttänyt.
Viidentenä päivänä pääsimme kotiin.
Kaikki oli tytöllä hyvin, ei ollut jäännyt
mitään vaurioita synnytyksestä. Mieheni tuli hakemaan
oman perheensä kotiin.
Leijonakuningatar siis syntyi meidän maailmaamme 05.08.01
klo.20.04 ja strategiset mitat olivat 3750g ja 50cm.
|
