Onneksi olet täällä, pikkuinen =)

Toinen synnytys ihan lähellä... Supistukset oli kestäneet jo 3 tuntia...Niitä tuli välillä 5:n, välillä 3:n minuutin välein... Nyt uskalsin herättää mieheni ja rupesimme pukemaan esikoistamme, sillä veimme hänet äidilleni...Asiasta oli sovittu jo kauan sitten...Raukka oli ihan ihmeissään, että mihin isä ja äiti häntä oikein kiikuttaa keskellä yötä...=) Poikamme oli tuolloin 1,5 vuotias.

Huh, vihdoin sairaalassa... =) Kivut olivat välillä todella kovia...Minut laitettiin laitteeseen, joka mittaa supistuksia...Synnytys oli käynnissä, mutta kohdunsuu ei ollut vielä niin paljoa auki, että meidän olisi ihan ensimmäisten joukossa tarvinnut kiiruhtaa synnytys saliin...Siispä odottelimme odotushuoneessa...Tai siis mies odotti rauhassa ja minä ravasin ympäri huonetta aina supistuksen ollessa pahimmillaan...=) Välillä vedin syvään henkeä...Milloin pääsemme saliin...?
Ja sinnehän sitten päästiin kohdunsuun ollessa 4 senttiä auki...

Kätilö tuli esittäytymään minulle...Ihana kätilö...Häntä haluan kiittää tästä toisesta ihanasta ihmeestä, mikä meille suotiin=)

Supistuksia tuli ja meni...Kipu siinä sivussa...Sain epiduraalin...Hetkeksi helpotti...Taas supistuksia, mutta ne eivät tunnu enää missään.. Mies kyselee vointiani...Erittäin hyvä..kipua ei tunnu juuri lainkaan...Pääsenköhän viemään loppuun tämänkin synnytyksen ilman kipuja, ihan niinkuin esikoisenkin synnytyksessä? Toivotaan... =)

Lääkäri tulee käymään...Tekee sisätutkimuksen ja sanoo, kohdunsuu on 6 senttiä auki...Vain kuusi???!!! Minä kiljaisen, mitä tämä tarkoittaa? Lääkäri sanoo kaiken olevan hyvin...Lapsi ottaa vaan siellä rennosti, eikä halua vielä tulla ulos...Kyllä se sieltä kohta tähän maailmaan ponkaisee, menee vielä ehkä noin 2 tuntia... Kaikki menee hyvin, usko pois... Hän kätteli miestäni ja lähti...

Oma ihana kätilöni tuli paikalle taas kyselemään vointiani...Minulla oli vessahätä...
Nyt sain itekseni mennä vessaan, toisin kuin esikoiseni synnytyksessä...en saanut liikkua sängystä mihinkään, sydän-äänten laskemisen takia...
Nyt siis vessaan...Piuhat irti hetkeksi, ja sitten nopeasti takaisin niihin...

Noniin...Uusi lääkäri tulee katsomaan minua... Tekee sisätutkimuksen...Vieläkin 6 senttiä...Mitä ihmettä...Nyt lääkäritkin alkavat ihmetellä...Lisää oksitosiinia suoneen...Eiköhän se tästä...=)
Supistukset hiipuvat...Lisää oksitosiinia...Ei vieläkään mitään...Lisää vaan..Odotellaan...Ei mitään, vieläkin 6 senttiä...Supistukset loppuvat...=(
Sitten yhtäkkiä...Kätilö sanoo...Mene kontillesi ja pää alas...Lisää kätilöitä hälyytetään paikalle...Hälyytyskello soi...Apua, mikä nyt on???!!! Miksei kukaan vastaa???!!!
Kaikki vaan juoksee ja tekee laitteilla kaikenmaailman asioita..Minulle annetaan lisähappea...Nyt tajuan...Monitorista ei kuulu enää sydän-ääniä!!!Auttakaa!!!

Rupean itkemään...Aika tuntuu matelevan, vaikka loppujen lopuksi aikaa ei kulunut kuin 2 minuuttia...
Mieheni rupeaa itkemään... Minäkin itken kurkku suorana...
Sitten yksi kätilöistä huutaa: HÄTÄSEKTIO!!! Lisää kätilöitä juoksee paikalle...Miten paljon niitä onkaan???!!!
Yksi kätilö sanoo minulle, ei mitään hätää, leikataan vauva ulos...

Ja sitten ne alkoi hullun lailla juosten viedä minua leikkaussaliin... Jättivät mieheni sinne yksin...Yksi kätilöistä oli sitten kuitenkin tullut takaisin, ja kertonut miten asia on... Mieheni sanoi, ettei ole ikinä pelännyt niin paljon...=( En minäkään...=(
Hissillä alas...minä itken...Leikkaussaliin...minä itken...leikkaupöydälle..minä itken...Kysyn sattuuko...Yksi ihana kätilö sanoo että voi kulta, sinut nukutetaan...Sitten tulee lääkäri eteeni ja sanoo, että hei, olen nukutuslääkärisi...Koppa laitetaan naamalleni...ja...ja...zzz zzz
Miehelleni tultiin sanomaan että onnea, sinulle on syntynyt terve poika, ja äitikin voi hyvin...Mies itkee ja halaa kätilöä: Kiitos teille!!!
Mieheni menee auttamaan poikaa kylvetyksessä ja hän hoitaa rakastamme ensimmäiset tunnit...
Minut herätetään kun leikkausesta on kulunut noin 15 min.?

Onnea, olet saanut terveen pojan...=))))
En ymmärrä puoliakaan, mutta jotakin vastasin siihen...Olin vielä ihan untenmailla...
Tutkimusten jälkeen minut vietiin osastolle...Huoneeseen, jossa oli yksi tyttö ennen minua, oli saanut edellisenä päivänä pojan...Hänelle terveisiä, meistä tuli ystävykset=)
Kipu oli kova, niin todella kova...=(

Muutaman tunnin päästä mieheni tuli luokseni...Ja hän toi mukanaan ihanan nyytin, meidän oman kulta-mussukan..Ihanan rakkaamme!!!
Ihan saman näköinen olet kuin veljesi...vieläkin=)
Tummansiniset silmät ja mustat hiukset...Hieman sellainen nyrkkeilijän nenä, mutta ei paljoa, kóska hänet leikattiin...Ihanat varpaat ja pikkuruiset sormet...Täydellinen...=)
Strategiset mitat olivat 3525g ja 49cm...
Hänen elämänsä alkoi 26.2.2004, eli tästä on nyt 4 kk aikaa...Ja vieläkin muistan kaiken kuin eilisen...Nopeasti aika menee...

Nauttikaa kaikki tästä ihanasta vauva-ajasta...aika menee nopeammin kuin uskottekaan...Liian nopeasti...
Kiitos kaikille Naistenklinikan kätilöille, ja lääkäreille, jotka auttoivat pikkuistani, kun hänellä oli hätä...Kiitos todella paljon =)

Ja kiitos rakas, kun olit turvanani, ja tukenani...Ja autoit minua leikkauksen jälkeen todella paljon... =).
Kiitos myös ihanalle kullalleni, rakas...Kiitos kun tulit tähän maailmaan, kiitos kun jaksoit siellä masussa, vaikka hätä olikin...=( Olit reipas poika. Rakastamme sinua, ja veljeäsi aina ja ikuisesti...Tervetuloa perheeseemme, täällä sinulla on hyvä olla =)

T: Onnellinen kahden pojan äiti =)

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!