Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:
Sairaalakassi
Synnytystoiveet
Onnea uudelle äidille
Vinkkejä vuodeosastolle
Synnytyslinkit
Synnytyskyselyt

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Sisko-vauva syntyi

Odotusaika oli mennyt hyvin. Minulla tosin supisteli jo viikosta 23 lähtien, mutta neuvolassa rauhoiteltiin niiden olevan vain ennakoivia supistuksia. Loppuraskaudesta ei enää supistellutkaan juuri ollenkaan ja ajattelinkin, että tämä menee kyllä yliaikaiseksi.

Supistelut kuitenkin alkoivat rv38+5. Istuin yöllä kuuman suihkun alla useita tunteja kun mieheni ja esikoisemme nukkuivat tyytyväisinä. :) En sinä yönä saanut supistelun takia kuin 2*2h. Yöllä kävimme Oysissa. He antoivat kipulääkkeen ja nukahtamislääkkeen, että saisin nukuttua.

Seuraavana päivänä supisteli silloin tällöin. Veimme esikoisemme isovanhempien luo yökylään siltä varalta, että synnytys käynnistyy yöllä. Eipä käynnistynytkään.. Mutta aamulla klo:5.30 alkoi supistella ja istuin pari tuntia kuumassa suihkussa(taas). Supistuksia tuli kolmen-viiden minuutin välein. Sinnittelin kotona kolmeen asti päivällä, jolloin lähdimme Oysiin.

Oysissa oli kaikki huoneet täynnä ja sisätutkimuksen tehtyään (auki kahdelle sormelle) kätilö ehdotti, että menisimme kotiin tai autoajelulle pariksi tunniksi. Siis, jos suinkin kivuiltani saatoin. Sain kipulääkettä ja lähdimme vanhempieni luo ilmoittamaan, että esikoisemme jää vielä yökylään. Kävin vanhempieni luona "pikasuihkussa" (n.tunnin) :) ja laahustin ympäri asuntoa tunnin verran.

Menimme Oysiin takaisin seitsemältä illalla ja he ottivat meidät sisään. Olin auki 4cm. Aloittelin ammeessa rentoutumalla. Se auttoikin noin puoli tuntia, kunnes alkoi tuntua, etten kestä ilman kivunlievitystä enää.

Minulle tarjottiin aqua-rakkuloita. Sanoin kätilölle, että olen joskus vannonut ettei minulle laiteta koskaan niitä. Kätilö sai minut kuitenkin ylipuhuttua :D ja laittoi minulle 5 aqua-rakkulaa. Ne auttoivat todella hyvin noin tunnin ajan. Samaan aikaan aloitin myös ilokaasun "naukkailun". Ilokaasusta itsestään en kokenut olevan mitään hyötyä, se vain pani pääni jokseenkin sumuiseksi, mutta se pakotti keskittymään hengittämiseen eikä "ehtinyt" ajatella kipua.

Kului taas pari-kolme tuntia ennen kuin alkoi tuntua, että tarvitsen jotain voimakkaampaa kivunlievitystä. Minulle laitettiin anestesialääkäriä odotellessa kohdunkaulan puudutus, joka auttoi n. puolituntia. Tunnin kuluttua tuli anestesialääkäri, joka laittoi epiduraalin, mutta puudutus ei auttanut vasemmalle puolelle. Puudutusta käytiin parantelemassa, muttei onnistunut vieläkään. Kutsuttiin paikalle toinen anestesialääkäri, Oysin parhaimpia epiduraalin laittajia. Tämä totesi että puudutus oli laitettu väärään kohtaan ja laittoi uuden oikeaan kohtaan. Vieläkin kipua tuntui vasemmalla puolella. Ei auttanut kuin kärsiä. Kaikki mahdollinen oli tehty ja jos kipua vielä oli, ei sille pystytty tekemään mitään.

Kuka sanoikaan, ettei nykyaikana enää synnyttäjän tarvitse kärsiä kivuista..

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen paikat olivat sen 10cm auki ja sain ponnistusluvan. Lääkäri oli ponnistusvaiheen mukana, koska edellinen synnytykseni oli päätynyt kiireelliseen sectioon. Lääkäri oli jo ennestään tuttu minulle, olimme aiemmin keskustelleet toivomuksistani synnytystavan suhteen, joten tunsin oloni turvalliseksi kun hän oli huoneessa. Tiesin, että tarpeen tullen hän vie minut sectioon aikailematta. Imukupillakin hän välillä "uhkaili", :))) mutta ei tarvittu sectioita eikä imukuppeja. Toinen tyttäremme syntyi noin puolentunnin ponnistusvaiheen jälkeen.

Voi mikä ihana "palkinto" siitä urakasta.. Saada oma ihana nyytti rinnalle köllöttämään ja tiirailemaan ylös kohti äidin ja isin kasvoja. Kivuista unohtui välittömästi ainakin puolet..

Istukkani ei kuitenkaan irronnut ja jouduin vielä käsin irrotukseen. Mutta ei se minua haitannut olinhan juuri synnyttänyt iki-ihanan tytön.

Molemmat synnytystavat kokeneena voin sanoa, ettei äidinrakkaus ole sen vähäisempi vaikka lapsi syntyisikin sectiolla. Kumpaakin tyttöämme rakastan aivan yhtä paljon. Eikä lapsi tai äiti ole sen huonompi oli synnytys sitten "normaali" alatiesynnytys tai sectio. Leikkauksesta toipuminen vain kestää kauemmin.

Kiitos vielä synnytyksessäni (toukokuu -03)mukana olleille henkilöille, varsinkin kätilö M.Manner ja lääkäri Jatta Pirkola. Kiitos teille!

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

Lähetä oma
kertomuksesi!

Synnytyskertomukset 101 -:

Neiti Näpsän syntymä
Karhunpoikanen
Sisko-vauva syntyi
Onneksi olet täällä, pikkuinen
Kaikki meni hyvin
Rankka synnytys
Synnytys ilman kivunlievitystä
Ei enää sektiota please...
Pelätty synnytys

Synnytyskertomukset 1 - 100

 

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy