Sisko-vauva syntyi
Odotusaika oli mennyt hyvin. Minulla tosin supisteli jo viikosta
23 lähtien, mutta neuvolassa rauhoiteltiin niiden olevan vain
ennakoivia supistuksia. Loppuraskaudesta ei enää supistellutkaan
juuri ollenkaan ja ajattelinkin, että tämä menee
kyllä yliaikaiseksi.
Supistelut kuitenkin alkoivat rv38+5. Istuin yöllä kuuman
suihkun alla useita tunteja kun mieheni ja esikoisemme nukkuivat
tyytyväisinä. :) En sinä yönä saanut supistelun
takia kuin 2*2h. Yöllä kävimme Oysissa. He antoivat
kipulääkkeen ja nukahtamislääkkeen, että saisin
nukuttua.
Seuraavana päivänä supisteli silloin tällöin.
Veimme esikoisemme isovanhempien luo yökylään siltä varalta,
että synnytys käynnistyy yöllä. Eipä käynnistynytkään..
Mutta aamulla klo:5.30 alkoi supistella ja istuin pari tuntia kuumassa
suihkussa(taas). Supistuksia tuli kolmen-viiden minuutin välein.
Sinnittelin kotona kolmeen asti päivällä, jolloin
lähdimme Oysiin.
Oysissa oli kaikki huoneet täynnä ja sisätutkimuksen tehtyään
(auki kahdelle sormelle) kätilö ehdotti, että menisimme kotiin
tai autoajelulle pariksi tunniksi. Siis, jos suinkin kivuiltani saatoin. Sain
kipulääkettä ja lähdimme vanhempieni luo ilmoittamaan,
että esikoisemme jää vielä yökylään. Kävin
vanhempieni luona "pikasuihkussa" (n.tunnin) :) ja laahustin ympäri
asuntoa tunnin verran.
Menimme Oysiin takaisin seitsemältä illalla ja he ottivat
meidät sisään. Olin auki 4cm. Aloittelin ammeessa
rentoutumalla. Se auttoikin noin puoli tuntia, kunnes alkoi tuntua,
etten kestä ilman kivunlievitystä enää.
Minulle tarjottiin aqua-rakkuloita. Sanoin kätilölle,
että olen joskus vannonut ettei minulle laiteta koskaan niitä.
Kätilö sai minut kuitenkin ylipuhuttua :D ja laittoi
minulle 5 aqua-rakkulaa. Ne auttoivat todella hyvin noin tunnin
ajan. Samaan aikaan aloitin myös ilokaasun "naukkailun".
Ilokaasusta itsestään en kokenut olevan mitään
hyötyä, se vain pani pääni jokseenkin sumuiseksi,
mutta se pakotti keskittymään hengittämiseen eikä "ehtinyt" ajatella
kipua.
Kului taas pari-kolme tuntia ennen kuin alkoi tuntua, että tarvitsen
jotain voimakkaampaa kivunlievitystä. Minulle laitettiin anestesialääkäriä odotellessa
kohdunkaulan puudutus, joka auttoi n. puolituntia. Tunnin kuluttua
tuli anestesialääkäri, joka laittoi epiduraalin,
mutta puudutus ei auttanut vasemmalle puolelle. Puudutusta käytiin
parantelemassa, muttei onnistunut vieläkään. Kutsuttiin
paikalle toinen anestesialääkäri, Oysin parhaimpia
epiduraalin laittajia. Tämä totesi että puudutus
oli laitettu väärään kohtaan ja laittoi uuden
oikeaan kohtaan. Vieläkin kipua tuntui vasemmalla puolella.
Ei auttanut kuin kärsiä. Kaikki mahdollinen oli tehty
ja jos kipua vielä oli, ei sille pystytty tekemään
mitään.
Kuka sanoikaan, ettei nykyaikana enää synnyttäjän
tarvitse kärsiä kivuista..
Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen paikat olivat sen 10cm
auki ja sain ponnistusluvan. Lääkäri oli ponnistusvaiheen
mukana, koska edellinen synnytykseni oli päätynyt kiireelliseen
sectioon. Lääkäri oli jo ennestään tuttu
minulle, olimme aiemmin keskustelleet toivomuksistani synnytystavan
suhteen, joten tunsin oloni turvalliseksi kun hän oli huoneessa.
Tiesin, että tarpeen tullen hän vie minut sectioon aikailematta.
Imukupillakin hän välillä "uhkaili", :)))
mutta ei tarvittu sectioita eikä imukuppeja. Toinen tyttäremme
syntyi noin puolentunnin ponnistusvaiheen jälkeen.
Voi mikä ihana "palkinto" siitä urakasta..
Saada oma ihana nyytti rinnalle köllöttämään
ja tiirailemaan ylös kohti äidin ja isin kasvoja. Kivuista
unohtui välittömästi ainakin puolet..
Istukkani ei kuitenkaan irronnut ja jouduin vielä käsin
irrotukseen. Mutta ei se minua haitannut olinhan juuri synnyttänyt
iki-ihanan tytön.
Molemmat synnytystavat kokeneena voin sanoa, ettei äidinrakkaus
ole sen vähäisempi vaikka lapsi syntyisikin sectiolla.
Kumpaakin tyttöämme rakastan aivan yhtä paljon.
Eikä lapsi tai äiti ole sen huonompi oli synnytys sitten "normaali" alatiesynnytys
tai sectio. Leikkauksesta toipuminen vain kestää kauemmin.
Kiitos vielä synnytyksessäni (toukokuu -03)mukana olleille
henkilöille, varsinkin kätilö M.Manner ja lääkäri
Jatta Pirkola. Kiitos teille!
|
