Iltalaulu Riikalle
Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
“No nyt se on elämässä.”
Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: “Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,
ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä.”
Isä kysyi: ”Näkyjäkös sinä näät?”
Ja minä: “No ihmeitä kyllä.”
Sinä olit se ihme tietysti
vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.
"Sill’ on ripsissä tähden säkenet”,
isäs naurahti ja keksi:
“Sen varpaat on puolukan raakileet.”
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.
Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.
Kaarina Helakisa
Tuu tuu, aa aa,
vauva nukahtaa.
Vauvan suukkosilla peitän,
keijun mesijuoman keitän,
heitän unihiutaleita
univirren laulan.
Tuu tuu,aa aa,
vauva nukahtaa.
Kaarina Helakisa
|
Riikan ensimmäinen laulu
Sininen norsu ja samettikarhu
ruusumetsässä vaeltaa.
Kysyvät eilen syntynyttä,
vartovat pientä kulkijaa.
Nukkukaa nallet ja nukkukaa norsut,
lapseni unoseen saatelkaa.
Kohtahan aivan hän unilaivan
jo jättää, ja käy kohti maailmaa.
Kaarina Helakisa
Linnun lapsen laulu
Harmaa lapsi, untuvanuttu,
nuku jo, nuku jo, linnun lapsi.
Nuku jo, uni on höyhenvillaa,
nuku jo harmaanuttu.
Nuku jo, kuuntele, tähdet soivat,
kuuntele, kulkuset ilkamoivat.
Yöllä on jalassa öiden tossut.
Yöperhoset karkeloivat.
Pilvien saarella
unien linnut
unilinnoja rakentaa.
Yö istuu nauraen
sateenkaarella,
lintujen linnoja koristaa.
Se tähtiä karistaa,
tuikuja varistaa
suuresta tuulikoristaan.
Pilvien saarella
unien linnut
siniseen uneen nukahtaa.
Kuuntele, kuuntele, linnun lapsi,
kulkuset soivat, kukuset, tähdet.
Unien lentoradalle lähdet
sinisin siivin, harmaa lintu,
siipien kärjessä tähdet.
Kaarina Helakisa
Kaarina Helakisan runot on
julkaistu oikeudenomistajan luvalla. |
