Kun kuopuksemme nimen sai
Kolmas lapsemme syntyi talven tuiskuihin ja kevään korvalla,
tunnilleen kaksi kuukautta syntymästä, koitti hänen
kastejuhlansa aika. Nimeä oli
mietitty koko odotusajan ja oikeastaan koko komeus (kaikki kolme
nimeä)
lyötiin
lukkoon, kun pappimme tuli keskustelemaan kasteesta kotiimme viikkoa
ennen juhlapäivää.
Halusimme juhlia kotonamme vain läheistemme kesken - juhliin kutsuttiin
oman viisihenkisen perheemme lisäksi omat sisaruksemme ja vanhempamme,
ainoat elossa olevan isovanhemmat, kummit perheineen sekä tuttu pappimme
puolisoineen - väkeä kertyi tälläkin kokoonpanolla jo hieman kolmatta
kymmennettä. Sen verran jouduimme suunnitelmissamme joustamaan, että
kastehetken järjestimme kirkolla - kotiimme ei yksinkertaisesti olisi
ruokapöydän lisäksi mahtunut kaunista kastepöytää - saati tilaa kasteen
seuraamiseen kaikille vieraille.
Aloitimme järjestelyt hyvissä ajoin, teimme valmiiksi
kaiken, minkä voimme - kutsut, ruokaostokset, kukkien tilaukset,
ohjelmalehtiset, isosisarusten juhla-asut, siivoukset ja ruokien
ennakkovalmistelut. Päivää ennen
juhlia teimme vielä viimesilauksen:kätkimme lasten pehmoleluvuoret
saunaan, sanomalehdet, joita ei ehditty paperinkeräykseen
kiikuttaa veimme auton takakonttiin , vaihdoimme vessaan puhtaat
pyyhkeet jne.
Kastepäivä oli kevättä tulvillaan - aurinko helotti lämpimänä ja
luonto alkoi arasti vihertää. Alkuiltapäivän hääräsimme keittiössä
ahkerasti, katoimme pöydän, taittelimme lautaliinat jne. Kuviakin
kauniista juhlapöydästä ehdimme muutan napata.
 Minä siirryin vauvan kanssa kirkolle puolisen tuntia ennen
h-hetkeä
- muut jäivät vielä järjestelemään juhlia. Imetin vauvan, puin hänet
kastemekkoon
ja
olimme kuin olimmekin täpärästi valmiita, kun kastetilaisuuden oli
määrä alkaa.
Sylikummia tilanne hieman jännitti - lapsettomana häntä mietitytti,
jaksaisiko hän pitää vauvaamme koko kasteen ajan sylissään. Rohkeasti
hän kuitenkin uskaltautui pulauttelevaisen poikamme syliinsä
ottamaan.
Me vanhemmat ja kaikki neljä kummia asetuimme kastepöydän
ympärille ja tilaisuus alkoi. Alkuvirsi, Ystävä sä lapsien, oli
pikkumiehemme mieleen ja hän väläytti muutaman tyytyväisen hymyn
laulun kuullessaan.
Virren lopuksi hän töräytti
myös komean kakan - ja oli ilmeisen hyvinvoiva...
Kaste sujui kaikin puoli hyvin, päivänsankari käyttäytyi mallikelpoisesti
paria tyytymätöntä otsanrypistystä lukuunottamatta, sylikummi selvisi
kunnialla, eikä nimi aiheuttanut yleisössä suurempaa hämmennystä.
Erityisen suloinen oli 5-vuotias isosisko, joka sai kuivata veljensä
pään kasteen
jälkeen.
Kirkolta siirryimme meille kotiin. Tarjolla oli maukas ateria alku-,
pää- ja jälkiruokineen. Lapsivieraille oli varattu oma pöytä viereiseen
huoneeseen ja toiseen huoneeseen oli viritetty telkkari ja dvd-soitin,
jonka ääressä lapset viihtyivätkin sen verran, että me aikuiset saimme
nauttia ruoasta kohtuullisen rauhassa.
 Päivänsankari käyttäytyi asemaansa sopivalla arvokkuudella. Juhlien
aluksi hän jaksoi hetken seurustella, otti sitten alkumaljan tilalta
maitohörpyt ja kävi aterian ajaksi nukkumaan. Pääruokaan päästyämme
hän heräsi hyväntuulisena, viihtyi isovanhempiensa sylissä ja käyttäytyi
kaikin puolin mallikkaasti.
Kaiken kaikkiaan juhlat onnistuivat hyvin ja niin vieraat kuin me
isännätkin saimme nauttia perheemme pienimmän juhlista täysin siemauksin.
|
