Koko suvun juhlat

Esikoisen ristiäisiä juhlimme vain lähimpien kesken, niinpä toisen lapsemme syntyessä oli vuorossa mieheni suvun tapaan Isot Juhlat.

Ristiäispäivä päätettiin jo hyvissä ajoin, mieheni isä kun matkusteli kesällä työasioissa paljon ja piti varmistaa, että hän pääsisi juhliin mukaan. Ikävä kyllä juhlapäivä osui sellaiseen viikonloppuun, ettei tuttu pappimme ollut vapaana. Kesäviikonloput olivat myös seurakuntamme papeille kiireisiä, olikin aika sovitteleminen, että saimme papin ja kastetilaisuuspaikan ja appiukon loman osumaan samaan päivään ja hetkeen. Kun aika ja päivä olivat selvillä, alkoi vieraslistan laatiminen ja mikä parasta: kutsujen suunnittelu. Nautin korttien tekemisestä ja kun tällä kertaa oli isommat juhlat tiedossa, halusin ehdottomasti lähettää kutsukortin tylsän soittokierroksen sijaan. Kutsuja tein puolensataa ja vieraita kertyi listalle noin 80. Onneksi lähikappelissamme oli tilaa kahvitarjoilun järjestämiseen, kenekään kotiin tällainen joukko ei olisi mahtunut, kun lähes kaikki kutsutut ilmoittivat saapuvansa.

Vielä ennen h-hetkeä piti sopia nimestä. Poikamme etunimi oli kyllä tiedossa (olihan se ollut jo esikoiselle varalla, jos olisimme silloin saaneet pojan) mutta siskonsa tapaan etunimiä piti keksiä kolme... Lopulta sopivat nimet löytyivät ja tapasimme kastavan papin ja ahersimme muiden järjestelyjen parissa. Juhlatarjoilua mietittiin, kakut (kahta voileipäkakkua, mansikkakakkua ja kinuskikakkua) tilattiin, tutut emännät varattiin tarjoilemaan, tarvittavia karjalanpiirakka-, nakki- ja mansikkamääriä ynnäiltiin, allergiaruokia pohdittiin, lautasliinat ja sointuvat pöytäliinat, kertakäyttölautaset ja kynttilät valittiin, kukkakauppiaan kanssa suunniteltiin koristukset, netistä hankittiin pojalle juhla-asu, miehen suvussa kiertänyt kastemekko koristeltiin sinisin rusetein (samaa silkkinauhaa oli muuten kutsuissa...), minä metsästin itselleni juhla-asua, kummien kanssa sovittiin asioista jne. Kiirettä riitti, mutta onneksi anoppi osallistui aktiivisesti ja onneksi puuha oli mieluisaa.

Ristiäissunnuntai valkeni harmaana, mutta hiostavan kuumana. Aamulla riensimme kappelille kattamaan pöytiä, valmistamaan raikasta limettiboolia ja valvomaan muutenkin viimehetken valmisteluja. Hermoilemaan ei ehtinyt, niin paljon oli tehtävää. Lopulta hetkeä ennen tilaisuuden alkua minä vetäydyin siihen asti kultaisesti uinuneen pienokaiseni kanssa sivuhuoneeseen imettämään ja valmistelemaan vauvaa juhlakuntoon. Vauvamme isosisko oli tohkeissaan pitsimekostaan ja onnellisena tanssahteli pitkin kappelin käytäviä.

Hieman myöhässä pääsimme kirkon puolelle, mutta sehän kuuluu ristiäisissä asiaan :-). Tyynen rauhallinen vauvamme oli jo pukemisvaiheessa saanut totutella sylikumminsa otteisiin ja aivan silminnähtävästi viihtyi kumminsa sylissä myös kirkon alttarille päästyämme. Alttarilla olivat valmiina jo muut kummit. Sylikummin, lapsuudenystäväni, lisäksi kummeina olivat mieheni veli ja kaksilapsinen ystäväperheemme, joiden nuorimmainen oli tuolloin vajaa kolmikuinen ja köllötteli äitinsä sylissä. Pappi vitsailikin aluksi, että pitää olla tarkkana, kenet kastaa... Ystäviemme 2-vuotias esikoinen oli myös vanhempiensa mukana alttarilla.

Itse kaste sujui rauhaisasti. Tilaisuuden ajan vauvamme oli mitä kiltein, kerran häneltä tipahti tutti suusta, mutta onneksi mukana oli varatutti. Edes vedellä valelu ei hätkäyttänyt poikaa, sylikummi paijaili hiljakseen pojan otsaa ja nenänvartta ja lempeä kosketus selvästi piti pikkumiehemme rauhallisena. Isosiskokin istui 2-vuotiaaksi harvinaisen malttavaisena isoäitinsä vieressä eturivissa ja seurasi kastetoimitusta suurella hartaudella.

Kasteen jälkeen vieraat järjestäytyivät onnittelujonoksi ja me vanhemmat vaihdoimme kaikkien kanssa sanan jos toisenkin. Tämän jälkeen vieraat kävivät pyödän antimien kimppuun ja järjestäytyivät jutteleviksi ryhmiksi. Itse juhlakalu sai hieman maitoa ja juhlapuvun ylleen ja sen jälkeen pikkumies puolestaan kiersi sylistä toiseen ja nukahti ennenpitkää tyytyväisenä. Isosiskokin viihtyi hurjan hyvin, kun pääsi leikkimään vanhempien sukulaistyttöjen kanssa. Meillä päiväsankarin vanhemmilla riitti kuitenkin niin paljon puuhaa ja juteltavaa, ettemme ehtineet paljoa ruuista nautiskella.

Tilaisuus kesti muutaman tunnin ja sitten vieraat lähtivät vähitellen. Kummit ja isovanhemmat olimme sen sijaan kutsuneet kotiimme syömään kunnon aterian. Niinpä suuntasimme pienellä joukolla vielä meille ja jatkoimme juhlia rennosti ja hieman rauhallisemmin. Söimme hyvin, kauniisti jo aamulla katetun pöydän ääressä. Iltapäivä kului rauhassa jutellen ja herkutellen. Kummit saivat muistoksi synnytyssairaalassa otetut potrettikuvat pikkumiehestämme. Kaiken kaikkiaan kastepäivästä jäi hyvä muisto.

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!