Pappia
kyydissä...
Päätimme
pitää ristiäiset vain ihan pienelle piirille, koska isot juhlat
eivät oikein luonnistu meidän porukoilta. Kutsuttuina olivat vain
mummit, vaarit ja kummit perheineen sekä pari läheistä ihmistä perheineen.
Kastepapiksi
pyysimme tuttua pappia, joka oli ensin äidin rippipappi ja sitten
vielä toimitti vihkiäisemmekin. Ristiäisiä edeltävällä viikolla
kävimme kirkolla keskustelemassa papin kanssa ja kaiken piti
olla sovittu ja kunnossa.
Ristiäiset
päätettiin pitää kirkolla ja kahvitilaisuus sitten kirkon kirjastossa
heti sen jälkeen. Seurakuntasalikin olisi ollut käytettävissämme,
mutta se olisi ollut 16 aikuiselle ja parille lapselle aivan liian
iso tila. Halusimme kahvitilaisuudesta pienen ja intiimin, sellaisen,
että kaikilla on mukava ja kotoisa olo. Kirjasto oli oikein tilaisuuteen
sopiva ja tyylikäskin paikka, vaikka vähän ennakkoluuloinen olinkin
papin sitä ehdottaessa.
Hyvissä ajoin kävimme myös keskustelemassa pitopalvelun tarmokkaan
tädin kanssa. Hän lupasi tulla keittämään kahvia ja tuoda tullessaan
makoisat kaakut ja muut paakelsit. Hän myös vastasi tilan koristelusta.
Minusta oli kätevintä antaa hänen hoitaa sekä tarjoilut että koristelut,
koska itselläni ei ole moisten järjestelemisistä mitään kokemusta.
Näin saimme asiat luistamaan ja tilaisuudelle yhtenäisen ja suloisen
ilmeen!
Ristiäispäivänä
lähdimme kirkolle hyvissä ajoin ennen kello yhtä, jolloin tilaisuuden
oli määrä alkaa. Yritin kovasti syöttää vauvaa niin että nälkä
ei yllättäisi kesken kaiken. Papin kanssa olimme jo etukäteen
sopineet ristiäismekon lainaamisesta kirkolta. Vahtimestarin kanssa
valitsimme monesta suloisesta mekosta sen kaikkein suloisimman.
Samalla kyselin vahtimestarilta, että eikö papin pitäisi jo saapua
paikalle kun sopimamme aika oli ja meni jo kauan sitten. Tarkoituksena
oli siis tavata pappi ennen tilaisuutta ja kirjoittaa kummien
nimet ja muut paperit valmiiksi. Vahtimestari kertoi papin olevan
syömässä. No, ajattelin lounaan vähän venähtäneen ja päätettiin
vielä odotella.
Vieraat
saapuivat ja tunnelma tiivistyi. Kello oli jo 10 minuuttia
yli
yhden eikä pappia näkynyt missään. Odottelimme jo vähän hermostuneina.
Minuutit matelivat eikä mitään tapahtunut. Lopulta vahtimestari
soitti papille kännykkään ja antoi luurin minulle. Hämmästys oli
valtaisa linjan molemmissa päissä kun me odottelimme häntä kirkolle
ja hän oli perheineen aloittelemassa ateriointia kiinalaisessa
ravintolassa kaupungin toisella laidalla. Pelastukseksi saapui
kirkolla rippikoulua pitämässä ollut nuorisopappi, joka tarjoutui
sijaiseksi, jos me vain kelpuuttaisimme hänet. Voi, mielihyvin!
Paperihommia
kuntoon hoitaessamme ehdimme jutella vain muutaman sanan ja
sitten
tilaisuus alkoi. Voi miten kauniisti pappi osasi pienelle ihmisen
alulle puhua, vaikka ei perhettämme yhtään ennestään tuntenutkaan.
Liikuttuneena ja kyyneleet valuen kuuntelin papin sanoja ja hänen
kitaralla säestämäänsä laulua. Vauva oli hiiren hiljaa koko tilaisuuden
ajan. Vain kasteveden kosketukseen hän reagoi inahtamalla suloisesti.
Seurakunta sai uuden jäsenen ja viimeisetkin sukulaiset vakuuttuivat,
että vauvan nimi on se miksi häntä olimme jo synnytyssairaalassa
kutsuneet.
Kahvitilaisuudesta
tuli myös juuri niin lämminhenkinen kun olin toivonut. Kaikilla
oli mukavaa ja ihmiset viihtyivät hyvin uutta ihmisen alkua ihastellen.
Vauva viihtyi oikein hyvin ja hurmasi kaikki.
Tilaisuudesta
jäi oikein hyvä mieli kaikille, paitsi nyt ehkä sille alkuperäiselle
papille. Hänet tapasin myöhemmin ja kauniin anteeksipyynnön jälkeen
sovimme asian olevan sillä selvän. Sattuu ja tapahtuu sitä itse
kullekin, miksei sitten myös papille. Ja hyvinhän tuo meni mukavan
sijaispapinkin kanssa.
|
