Syysristiäiset
Liityin luterilaiseen kirkkoon ollessani 7. kuulla raskaana.
Olin aina tuntenut tiettyä ulkopuolisuutta sillä minua
ei oltu kastettu enkä ollut käynyt rippikoulua, sitä
en halunnut lapselleni.
Minun kastetilaisuuteni oli hauska kummeineen ja suuren vatsani
kanssa. Paikalla oli perheeni ja muutama läheinen ystävä.
Tilaisuus oli räätälöity mukaani. Ei tarvinnut
kumartua, virsiä ei veisattu ja kastevettä käytettiin
säästeliäästi. Tarjosin läsnäolijoille
kahvit tilaisuuden jälkeen. Halusin oman rippipappini myös
lapseni kastamaan.
Tyttäreni syntyi syksyllä. Luonto oli kauneimmillaan.
Mieheni soitti lähimmille sukulaisille ja ystävillemme
iloisen uutisen. Samalla hän pyysi kolmea kummiksi. Kolmas
kummi ei kuulunut kirkkoon joten hänestä tuli elämäntapakummi.
Lapseni sylikummiksi tuli nainen joka piti kummiutta todellisena
kunnia-asiana.
En halunnut rasittaa itseäni yhtään enempää
kuin oli tarve. Siksi päätin antaa pitopalvelun hoitaa
suuren osa ristiäisistä. Varasin kirkon, kerhohuoneen
ja papin. Sen jälkeen tilasin pitopalvelun 30 hengelle. Teimme
kauniit kutsukortit ja postitimme ne kuukautta ennen ristiäisiä.
Kutsuihin vastattiin, kaikki kutsutut päättivät
tulla.
Ristiäiset sujuivat täydellisesti. Lapseni oli tyytyväinen
koko tilaisuuden ajan. Kahvinjuonnin ajan hän nukkui sitterissä
joka oli astettu pöydälle. Herättyään
kahvit oli juotu ja menin syöttämään hänet.
Sen jälkeen seurustelimme vieraiden kanssa. Lopuksi mieheni
piti puheen vieraille jossa hän kiitti osallistumisesta.
Vieraat läksivät ja pitopalvelu antoi meille mukaan
runsaasti yli jäänyttä tarjottavaa. Niitä
tarjosimme illalla kotiimme kutsutuille vieraillemme.
Kun vieraat olivat lähteneet, otimme vielä kuvia kukka-asetelmista
ja -kimpuista. Olimme helpottuneita. Jäi hyvä muisto
siitä päivästä.
|
