Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:
Sairaalakassi
Synnytystoiveet
Onnea uudelle äidille
Vinkkejä vuodeosastolle
Synnytyslinkit
Synnytyskyselyt

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

KERTOMUKSET

Annin luonnonmukainen synnytys miehen ja doulan tuella  

toinen
raskausviikkoja: 39+4
käynnistyi: spontaanisti supistuksilla
sairaalana: Vammalan aluesairaala
synnytystapa: alatiesynnytys
erityistä:
ponnistusasento: vesialtaassa
kivunlievitys: vesiallas, akupunktio, hypnoosi, hieronta
kokonaiskesto: 6t 5m

Annin luonnonmukainen synnytys miehen ja doulan tuella


Keskiviikkona 2.4.08 olin maannut ja nukkunut koko päivän. Edellisen yön olin valvonut, koska minulla oli ollut inhottavia vatsavaivoja, jotka jatkui koko keskiviikko päivän huonona ja oksettavana olona ja ruokahaluttomuutena. Illalla pahoinvointi helpotti, mutta tilalle tuli muutama kipeähkö supistus, ja omituinen ja ahdistava paineen tunne ylämahalla. Olo oli aika tukala ja menin nukkumaan jo heti kymmenen jälkeen, mutta ennen kuin ehdin nukahtaa tuli ensimmäinen supistus. Taisin sen jälkeen kuitenkin torkahtaa ihan hetkeksi, mutta loppuyö menikin valvoessa supistusten kanssa. Puolen yön aikoihin oli jo pakko nousta sängystä liikkeelle, kun sängyssä hengittely ja hetkuttelu ei enää riittänyt avuksi supistuksiin. Siivoilin ja laittelin paikkoja kuntoon. Liikkeellä olo ja lantion keinuttelu auttoi hyvin supistusten aikana. Klo 1:44 kävin herättämässä mieheni ensimmäisen kerran ja sanoin, että supistelee siihen malliin, että jossain vaiheessa tulee lähtö sairaalaan. Kehotin kuitenkin vielä siinä vaiheessa jatkamaan unia. Oma olo oli vielä siinä vaiheessa sen verran siedettävä, että pärjäsin itsekseni. Klo 2:26 olin jo vailla seuraa ja selän hierojaa, joten kävin herättämässä miehen ihan kunnolla ja pistin hieromaan selkää. Samoihin aikoihin laitoin doulalle tekstiviestin alkaneesta synnytyksestä. Supistukset oli aika napakoita, enkä oikein tiennyt että missä vaiheessa pitäisi lastenhoitajaa herätellä viestillä tai soittaa doulaa paikalle, joten jo klo 2:50 lähti viesti Heidin hoitajalle ja sen jälkeen soitin doulalle, joka lupasi tulla tunnin sisällä meille. Supistukset alkoi olla aika kipeitä ja kävelin niiden aikana hurjaa kyytiä pitkin huushollia ja keskityin hengittämään a-vokaalin tahtiin. Klo 3:45 doula sitten saapui ja pääsi heti hommiin. Olin majoittunut sohvalle tyynykasan viereen ja käännyin aina supistusten ajaksi kontilleni kasaa vasten. Samalla ääntelin A:ta tyynyyn, keinuttelin lantiota ja mies tai doula hieroi selkää (kuismaöljyä + gua shaa) ja piteli lämpöpussia. Hypnoosivalmennuksessa käytetty ”hiihto ylämäkeen” -mielikuva osoittautui myös hyväksi avuksi supistuksiin, varsinkin jos samalla keinutteli lantiota samaan tyyliin kuin hiihtäessä. Jossain vaiheessa doula laittoi vielä oikeaan korvaan pienen akupunktio siemenen helpottamaan kipua ja rauhoittamaan mieltä. Supistuksia tuli aina vaan tiheämmin ja tiheämmin ja vaikka niiden välissä ei ollut kovinkaan pitkää taukoa, sain silti hyvin rentouduttua niiden välissä. Olin jotenkin niin omassa maailmassani ja keskittynyt omaan olooni, että ymmärsin alkaa miettimään sairaalaan lähtöä vasta kun muut jo valmistautui sinne lähtöön ja ehdotti sitä minulle suoraan. Heidin hoitaja soitettiin paikalle ja hän tuli klo 4:39. Siinä vaiheessa supistusten väli oli noin 3-4 min ja me lähdimme saman tein kohti Vammalaa. Automatka Tampereelta Vammalaan (noin 50km) sujui yllättävän helposti. Supistuksia tuli ja meni ja ne oli tosi kipeitä, mutta selvisin matkasta keskittymällä pelkästään hengittämiseen, A-vokaaliin ja alaselän voimakkaaseen hieromiseen supistusten aikana. Kivuliaimpien supistusten kanssa lisäapuja rentoutumiseen toi mielikuva/ajatus siitä, että antamalla kohdun tehdä työtään supistumalla, ja rentoutumalla itse mahdollisimman hyvin supistuksen aikana, autan vauvaa laskeutumaan synnytyskanavassa alaspäin. Supistusten välissä nuokuin ja kuuntelin radiosta soivaa musiikkia. Vammalan aluesairaalan parkkipaikalle saavuttua ensimmäinen supistus meinasi aiheuttaa paniikin. Turvavöistä vapautumisen jälkeen eri asentojen ym. mahdollisuuksien määrä moninkertaistui, enkä oikein tiennyt miten olisin sen supistuksen ottanut vastaan. Sain kuitenkin koottua itseni ja selvisin siitäkin supistuksesta. Doula tuli laina-autollaan perille ja siirryimme yhdessä sisälle sairaalaan. Lyhyellä matkalla ensiavusta synnytysosastolle piti pitää kolme kertaa ”supistustauko” ja etsiä jotain mihin nojautua supistuksen ajaksi. Synnytysosaston odotusaulassakin supistuksia tuli tiuhaan tahtiin ja niiden ajaksi piti kiivetä tuolille, että pääsin polvilleen ja etunojaan. Onneksi kätilö tuli pian ja vei tutkimushuoneeseen. Sisätutkimuksen mukaan olin 3-4cm auki, eikä kaulaa ollut enää lainkaan. Ajattelin, että ”voi ei, tässä menee vielä ikuisuus”, mutta se ajatus sai pian kyytiä kun tuli muuta ajateltavaa – uusi supistus. Kun olin päässyt kipitettyä supistusten välissä saliin (noin klo 6) laitettiin minulle vauvan sydänäänien seuraamista varten anturi mahan päälle. Synnytyssalissa oli iso matala sänky, jonka päällä olevaa säkkituolia vasten nojasin kontillaan ja mies piti lämpöpussia selän päällä ja hieroi. Doula oli saanut tehtäväksi pitää anturia paremmin paikallaan, että saatiin otettua sitä sydänkäyrää paperille. Jossain vaiheessa kätilö tuli laittamaan antibioottitipan tippumaan saga+:n takia ja lupasi, että sen tippumisen jälkeen pääsen ammeeseen! Noin klo 7 kun antibiootti oli tippunut, sydänkäyrää saatu ja muut mittaukset mitattu, sain luvan siirtyä ammeeseen. Hirmuisella vauhdilla, ennen seuraavaa supistusta, lähdin ammehuonetta kohti, riisuin itseni ja kipusin ihanaan lämpimään veteen. Vesi oli uskomattoman rentouttavaa, varsinkin supistusten välissä. Doula laittoi tuoksulamppuun eteeristä öljyä ja mies oli snorkkelin kanssa valmiudessa ammeen vieressä. Tuli uusi supistus ja kokeilin snorkkelia. Alkuun veden alla oleminen tuntui jännältä ja ympäröivän veden äänet kuulosti mukavilta, mutta supistus oli niin voimakas, että oli pakko tulla pinnalle. Supistuksen aikana tuli todella omituinen, kiristävä tunne ja tuntui siltä, että koko kroppa olisi tärissyt. En tiedä koitinko ponnistaa ja pidätellä samaan aikaan vai mitä minussa oikein tapahtui, mutta sitten doula sanoikin, että taisi mennä lapsivedet, ja soitti kätilön paikalle. Paikalle kurvasikin kaksi kätilöä, joista toinen teki sisätutkimuksen. Sen tekeminen tuntui tosi inhottavalle, enkä meinannut pystyä olemaan paikallaan, kun tuntui siltä että se saa aikaan todella kamalan supistuksen. Kätilö sanoi jotain, että ”voiko tää olla? paljonko tää oli auki edellisen kerran? voisko tää olla? tää on ihan täysin auki! saat alkaa ponnistaa”. Sitten minä ponkaisinkin saman tein toiselle puolelle ammetta selviämään supistuksesta, enkä vielä oikein tajunnut, että saan antaa sen oudon, tärisyttävän tunteen ja supistuksen viedä mennessään ja ponnistaa. Sitten kun kätilöt sanoivat vielä uudelleen, että saan ponnistaa ja kun doula oli laittanut minun suuhun muutaman homeopaattisen rakeen, niin sitten vasta tajusin alkaa ponnistaa. Olin ammeessa kontillaan ja ponnistin! Kun vauvan pää oli osittain ulkona kokeilin hänen päätä ja hiuksia. Keräsin voimia seuraavaa supistusta varten miehen silittäessä minun hiuksia ja doulan kannustaessa vähän kauempana. Aika tuntui hidastuneen, mutta odottelin silti kärsivällisenä ja kyllähän se supistus sieltä sitten tulikin tuoden vauvaa mukanaan. Karjuin kuin naarasleijona ja puhalsin veteen kuplia hengitystä rauhoittaakseni, niin kipeetä se pään syntyminen teki, mutta siihen se kipu sitten loppui, ihan kuin seinään. Vartalo syntyi helposti livahtamalla (klo 7:16) ja kätilö auttoi vauvan minun jalkojen välistä mahan puolelle. Otin vauvan syliin ja istuin ammeen pohjalle ihastelemaan tulokasta. Vauva rääkäisi kerran ja rauhoittui sen jälkeen nukkumaan. Me muut ihasteltiin ja ihmeteltiin pikkuruista ihmisen alkua ja jossain vaiheessa hoksattiin katsoa sukupuolikin. Tyttöhän se oli! Aivan ihana pieni tumma tukkainen tyttö. Istuimme vauvan kanssa ammeen lämpimässä vedessä puoli tuntia ennen kuin siirryimme sänkyyn salin puolelle. Synnytys meni kaiken kaikkiaan todella hienosti, ja mies ja doula oli todella isona apuna ja tukena. Oli ihanaa kun sain kaikessa rauhassa keskittyä supistuksiin ja synnyttämiseen, eikä minun tarvinnut huolehtia mistään (toivelistan antamisesta, homeopatiasta, syömisestä ja juomisesta, ym.)! Yllättävintä synnytyksessä oli se kuinka hyvin kestin sen kaiken kivun ilman mitään lääkityksiä. Ei se ollutkaan yhtään niin kamalaa mitä etukäteen kuvittelin. Olen tosi onnellinen, että toiveeni mahdollisimman luonnonmukaisesta synnytyksestä toteutui, ja vauvan syntymä veteen kruunasi kaiken. Se oli hieno kokemus!



SYNNYTYKSIÄ:

Synnytyshaku-sivulle
Lähetä oma kertomuksesi

KERTOMUKSET:

Annin luonnonmukainen synnytys miehen ja doulan tuella

Eipä mennyt suunnitelmien mukaan :)

Joulutonttu 22.12

Kaksoset syntyivät 6.8.07

Pikku taistelija 3kk:tta etuajassa

Pienen prinssimme syntymä

Pikkumiehen matka maailmaan

Unto

"Ei taida ehtiä enää"

Perätilasynnytys

Raskas, mutta ihana kokemus

nopea neiti

Rinsessa

**ÄLKÄÄ IKINÄ**

Odottavan aika on piiitkä :)

Pienokaisemme syntymä

näin meillä

Pienen teräsmiehen syntymä

nopea synnytys

Ei se niin kauheaa ollutkaan

Minäkö sektioäiti?

Vaikeuksien kautta voittoon

Surullinen kokemus

Nopeaa toimintaa

Erilainen synnytys

2.5viikkoa etuajassa-poika:))

Ystävänpäivälahja

Pikkuisen Joonan syntymä

Myyn matka maailmaan

Näin syntyi Arttu

Pikkumies

6 vkoa etuajassa

Esikoisemme

Meidän Leevin tulo maailmaan

Helppo synnytys,ilman lievitystä

Pieni kukkaispoika

hitaasti mutta kuitenkin

visiitti Toisessa maailmassa...

Meijän vauva <3

Roni

Meidän perheen neljäs

Jännittävä kokemus.

Tää on aivan ylimainostettu juttu!

Tyttö yllätti tulemalla ajoissa

uskomaton ja aivan yllättäen

Pitkä synnytys

Kiia-Marian synnytys

IhanaKamala synnytys

kauan odotettu kullannuppu maailmaan

Meidän Onni

Meidän Hermanni

Helpompi, kun luulin

ei se ollutkaan niin hirveää kuin luulin.

neljännen lapseni synnytys...

kuin elokuvasta

pelottava synnytys

Jalmarin pikkuveljen syntymä

Fannin syntymä

Tytöllä oli kiire:)

Unelmasynnytys

Kun vauvamme syntyi

Nuppu prinsessamme!

hyperventilaatio ja nuori äiti

Kuudennella kerralla opin ponnistamaan

Sittenkin tosi toimet...

Vain 9 minuuttia

Masuasukin liian hyvät oltavat?

Vauhdikas ensisynnytys

Syntyi vihdoin

Pieni tyttö sieltä tuli!

PoikaNen

Kipeä, helpompi synnytys

Melkein liian pitkään kotona odottelua

Pikatoimitus

Ihmeperhe!!

Nuppusen syntymä

Juhannuspojan syntymä

Pikku-ukon maailmaan tulo

Kivuttomasti vanhemmiksi

Prinsessa ja teho-osasto

Oliver

Ihanan tytön ihmeellinen syntymä

Oma prinsimme

Oppikirjasynnytys

Helppo synnytys

Kolmannella kerralla "osasin" synnyttää

Ensimmäinen synnytys (miehen näkökulmasta)

Iida-neiti hurmasi isin ja äitin

Syyssateet toivat ihmeen mukanaan

Syntymäpäivä

Beeben syntymä

Pieni tonttupoika

Ihan ihana sektio

Meidän pienen syntymä

Suloisen tyttelin syntymä

Pikkuprinssimme syntymä

Traumaattinen synnytykseni

Aika moinen pakkaus...

Päivänsäteemme iloinen maailmaantulo

Ensimmäinen prinsessa

Tuoreimmat synnytyskertomukset

Vanhat synnytyskertomukset 1-110

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

hosted by Euronic Oy