Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:
Sairaalakassi
Synnytystoiveet
Onnea uudelle äidille
Vinkkejä vuodeosastolle
Synnytyslinkit
Synnytyskyselyt

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

KERTOMUKSET

Unto  

esikoinen
raskausviikkoja: 41+1
käynnistyi: spontaanisti supistuksilla
sairaalana: Tammisaari
synnytystapa: alatiesynnytys
erityistä:
ponnistusasento: jakkaralla
kivunlievitys: vesiallas, akupunktio, lämpimät / kylmät kääreet, hieronta, homeopaattiset lääkkeet , epiduraalipuudutus
kokonaiskesto: 18t 25m

Unto


Raskauteni sujui todella hyvin. Olin elämäni kunnossa, tai ainakin tuntui niin. Vauva oli yllätys, ja kerroin uutiset vain muutamalle hyvälle ystävälle ja äidilleni, ja jäin sitten odottelemaan masun kasvua. Ajattelin että jos kysytään, vastaan, mutta muuten pidän asian omana tietonani. Masu ei vain halunnut kasvaa. Jotkut syyttivät kasvisruokavalotani, että eihän semmoisella kaninruualla lasta voi kasvattaa... Ratsastan ja joogaan säännöllisesti, joten vatsalihakseni olivat niin piukat että vatsa pysyi kauan litteänä. Viikolla 22 päätin kertoa työkavereille, eivätkä ne meinanneet millään uskoa. Jatkoin ratsastusta ja muita askareita normaaliin tapaan koko kesän, pompin trampoliinilla viikolla 34 ja lopetin ratsastuksen muutaman viikon ennen laskettua aikaa. Olo oli mahtava. Viikolla 36 kävin paino-arvio ultrassa koska masuni oli niin kovin pieni. Lääkäri kertoi että on pieni ja terve vauva, ei kuulemma maannut lainkaan kippurassa vaan selkä suorana pienessä vatsassani. Lasketun ajan paino oli arviolta 3200 grammaa. Minulla on pituutta yli 180 senttiä, eli ei mitään ongelmia pitäisi olla. Isi kävi levottomaksi kun laskettu aika lähestyi ja juoksutti äitiä lenkillä että se lapsukainen sieltä tulisi, mutta ei ei, Unto viihtyi massussa. Kun oli mennyt kuusi päivää LA:sta, päätin alkaa ottaa Caulophyllum- homeopaattisia kännistääkseni synnytystä kotitekoisesti. Kävin myös kylvyssä, jossa oli katajaöljyä ja salviaa. Aamuyöstä heräsinkin sitten supistuksiin. Pakotin itseni makaamaan sängyssä kello kuuteen, etteivät supistukset menisi pois liikkumisesta... En tiennyt, oliko tämä sitten "sitä", kun ei ollut aiemmin ollut esisupstuksiakaan. Kuudelta minä sitten nousin ja rupesin siivoamaan, kaikki piti olla tip top kun tulen kotiin sairaalasta, ajattelin. Supistukset voimistuivat. Kymmeneltä herätin Isin, joka pomppasi pelästyneenä ylös että lähdetään sitten! Rauhoittelin ja kerroin että ei, kyllä tämä vauva tulee huomenna vasta! Mennään ensin käymään äitini luona... Käytiin kaupassa ja äitini luona. Äiti ei uskonut että tämä oli "sitä", kyllä minä olisin jo niin kipeä, kuulemma. Päätin että käydään vielä tallilla ruokkimassa hevoset, ja käydään sitten siellä synnärillä tarkistamassa tilanne, jos on pakko. Supistukset olivat kipeitä ja niitä tuli kymmenen-kolmen minuutin välein epäsäännöllisesti, mutta uskottelin itselleni että kyllä ne lakkaavat tai kestää vielä päiviä! Kun päästiin Tammisaareen kävin vielä kirjastossa. Sitten sairaalaan. Mutta parkkipaikalla iski paniikki. Ei, en mene sisään, ajattelin, ne kysyy vaan että mitä sinä täällä teet, mene kotiin! En kehdannut mennä ja kiukkuinen mieheni ajoi minut kotiin. Menin kylpyyn ja yritin nukkua, turhaan. Mies alkoi mittailla supistusten tiheyttä. Kymmenen, viisi, kymmenen, neljä, yksitoista, kaksi. Mies säikähti kun väli oli kaksi minuuttia ja kävin kuulemma kalpeaksi. Sanoin että okei, mennään sitten. Päästyäni sairaalaan pääsin heti synnytyssaliin, ja tehtiin sisätutkimus. Olin neljä senttiä auki. Oli ihanaa kuulla, että ei enää täytisi lähteä kotiin. Mutta samalla iski kauhu. Tänne minä jään! Kammoan sairaaloita ja vaikka Tammisaari onkin aika kodinomainen, hajut ja äänet ovat samat. Rupesin itkemään hysteerisesti, ja ihana kätilö lohdutteli. Hän toi minulle lämpökääreitä ja pisti akupunktioneulat lievittämään jännitystä. Sain myös ottaa itse tuotuja pelastustippoja. Tunnin päästä olin melkein unessa, niin paljon olo helpotti. Mies lähti syömään. Kätilö vaihtoi muutaman neuloista pisteisiin selässä joiden pitäsi säännöllistää supistuksia, joiden välit vaihtelivat edelleen suuresti. Nojailin sängyn päätyyn, istuskelin ja konttailin sängyllä. Kun mies tuli ruokatauolta halusin kylpyyn, sillä kivut yltyivät enkä halunnut vielä kivunlievitystä. Kätilö kannusti: hienosti menee, etkö tosiaan halua kivunlievitystä? Sinulla on jo rankkaa. Oli kiva kuulla etteivät kivut olleet vain päässäni, mutta että samalla olin urhea. Amme oli ihana kokemus, olin konttausasennossa ja supistuksen tullen keinuttelin edes takaisin vedessä kun mies painoi selkää. Mutta yhtäkkiä supistukset muuttuivat. Ne tulivat täysillä aivan yllättäen, puristivat koko kehoa ja luulin että taju menee. Sanoin miehelle että en halua synnyttää, haluan kotiin! Nyt oli pakko saada kivunlievitystä. Kätilö suositteli ilokaasua, mutta supistukset tulivat liian yllättäen ja liian epäsäännöllisesti , en pystynyt ennakoimaan niitä ollenkaan. Mies ja kätilö sanoivat että olisi epiduraalin paikka, mutta minä taistelin vastaan. Jos pelkään sairaaloita, pelkään letkuja ja neuloja vielä enemmän! Suostuin kuitenkin ja tunsin itseni epäonnistuneeksi kun sorruin. Kohdunsuu oli nyt vain viisi senttiä auki. Niin monta tuntia ja vain sentti edistystä?? Minulle laitettiin tippa, jota pelkään kauheasti.En uskaltanut liikuttaa kättä ollenkaan. Sitten tuli anestesialääkäri laittamaan epiduralia. Supistukset olivat niin rajuja että kaksi kätilöä ja mieheni pitivät minua paikallaan kun puudutusta laitettiin. Mutta neula pysähtyi selkärankaan. Kokeiltiin muita asentoja, neljä- viisi kertaa, mutta joka kerta kuului vain naps ja sattui hirveästi. Lääkäri hermostui ja kiroili että onpa sinulla ahdas selkä. Itkin ja rukoilin että tämä viimeinen yritys onnistuisi, muuten en kestäisi. Neula upposikin paikalleen. Puudutus saatin laitettua ja se auttoi pian. Pystyin kyllä liikkumaan mutta en uskaltanut kun kädessä oli tippa, selässä katetri ja vatsalla sydänkäyrää mittaava anturi. Jäin makaamaan kyljelleni kun mies lähti yösapuskalle ja kätilöt vaihtuivat. Kipu hellitti, mutta tunsin edelleen onnekseni painetta. En halunnut olla aivan puuduksissa. Ihoa alkoi kutitaa kauheasti, ja raavin tipattomalla kädelläni minkä pystyin, mutta iho oli niin puutunut ettei helpottanut yhtään. Kello oli kymmenen illalla, syyskuun 26. Uusi kätilö oli vielä ihanampi kuin ensimmäinen. Hän auttoi minut toiselle kyljelleni ja haki juotavaa. Sitten torkuin tunnin verran jaksoittain. Mies palasi ja epiduraalin vaikutus alkoi hiipua, aloin tuntea ne reisisssäni ja vatsassa, kun aiemmin ne tuntuivat selässä. Tehtiin sisätutkimus ja olin yhdeksän senttiä auki! En saanut enää lisää puudutusta, ja olo oli hyvä ja mieli valoisampi. Seisoin polvillani säkkituoliin nojaten ja nukahtelin supistusten välillä. Mies nukkui tuolissa:). Supstukset olivat täysin siedettävissä, ja aloin tuntea ponnistamisen tarvetta. Olinkin täysin auki, mutta vauva ei ollut laskeutunut vieläkään, siellä hän kiemurteli kun kätilö kosketti päätä! Päätettiin odottaa kunnes ponnistamisen tarve on ylitsepääsemätön tai vauva laskeutuu. Jatkoin torkkumista ja valitin supistusten aikana vaimeasti, etten herättäsi miestäni. Kello 12 tunsin että on pakko ponistaa. Herätin mieheni ja kutsuimme kätilön. vauva olikin laskeutunut synnytyskanavaan ja minut autettiin synnytysjakkaralle. Aloin ponnistaa ja supistusten välillä nukahdin edelleen, mieheni tukemana ja kätilön pitelemä happinaamari kasvoilla:). Supistukset tulivat vuorotellen tiheästi ja pidemmällä välillä, eikä oksitosiinitippa siihen tehonnut. Väli oli puolitoista ja viisi minuuttia. Ei se minua haitannut. Kahdenkymmenen minuutin ponnistamisen jälkeen tunsin kun vauva painui aivan alas ja puuskuttelin kätilön ohjeiden mukaan yrittäen olla ponnistamatta. Seuraavalla ponnistuksella syntyi pää, ja vaikka se poltti, ei sattunut niin paljon. Sitten jäätiin odottelemaan seuraavaa supistusta. Kätilö väänsi tipan täysille, ja odotettuaan hetken käski ponnistamaan täysillä ,sillä tämä oli varmasti viiden minuutin väli! Kello 02.25 Syntyi Unto. Ponnistaminen ilman supistuksen apua sattui mielettömästi, mutta vauva syntyi vauhdilla! Lapsi laitettiin heti syliini ja muistan tökkineeni häntä huolestuneena ennen kuin hän rääkäisi. Minut autettiin sängylle makaamaan vauva rinnan päällä ja Isi totesi että onpa iso vauva! Kätilö oli samaa mieltä, komea klimppi! Säikähdin, apua, nyt repesin pahasti. Ihastelin vauvaa ja juttelin helpottuneen isin kanssa, kun kätilö kysyi, onko vauva poika vai tyttö? Poikahan se oli, pieni Unto. Olin toivonut tyttöä, koska isälläni ei ollut tyttöä lapsenlapsena, eikä appivanhemmillani, miehellä on vain veljiä ja mieheni kolmevuotiaskin on poika, mutta nyt sillä ei ollut väliä. Isä leikkasi napanuoran ja kysyin kätilöltä että kuinka suuri vauva oli? Hän arvioi neljäkiloseksi. Istukka syntyi ja kätilö tarkisti alapääni, en ollut revennyt ollenkaan! Sillä välin toinen kätilö auttoi isiä kylvettämään ja mittaamaan vauvan. Unto oli 50,5 senttiä pitkä ja painoi 4350grammaa!!! minne hän oli piiloutunut? Sain vauvan rinnalleni imemään ja pääsimme sitten huoneeseemme nukkumaan. Kun heräsin, todellisuus iski ja tajusin että olen äiti! Itkin ja nauroin. Poika söi ensimmäiset päivät tauotta, ja saikin vähän lisämaitoa kupista kun sokeri oli alhainen. Hän oli pyöreä ja hyvin hyvin nälkäinen! Totuin kuulemaan että TAASKO hän syö?! Maito nousi kolmantena päivänä ja Unto onkin ollut puhtaasti tissilapsi siitä lähtien, ja kasvaa vauhdilla! Ikää on nyt neljä kk ja painoa melkein yhdeksän kiloa. Meillä on arki sujunut mutkattomasti. Poika on mukanani tallilla kantoliinassa tai vaunuissa . Jatkuva imettäminen on palauttanut minut vanhoihin mittoihin parissa kuukaudessa ja poika on terve ja tyytyväinen!!



SYNNYTYKSIÄ:

Synnytyshaku-sivulle
Lähetä oma kertomuksesi

KERTOMUKSET:

Annin luonnonmukainen synnytys miehen ja doulan tuella

Eipä mennyt suunnitelmien mukaan :)

Joulutonttu 22.12

Kaksoset syntyivät 6.8.07

Pikku taistelija 3kk:tta etuajassa

Pienen prinssimme syntymä

Pikkumiehen matka maailmaan

Unto

"Ei taida ehtiä enää"

Perätilasynnytys

Raskas, mutta ihana kokemus

nopea neiti

Rinsessa

**ÄLKÄÄ IKINÄ**

Odottavan aika on piiitkä :)

Pienokaisemme syntymä

näin meillä

Pienen teräsmiehen syntymä

nopea synnytys

Ei se niin kauheaa ollutkaan

Minäkö sektioäiti?

Vaikeuksien kautta voittoon

Surullinen kokemus

Nopeaa toimintaa

Erilainen synnytys

2.5viikkoa etuajassa-poika:))

Ystävänpäivälahja

Pikkuisen Joonan syntymä

Myyn matka maailmaan

Näin syntyi Arttu

Pikkumies

6 vkoa etuajassa

Esikoisemme

Meidän Leevin tulo maailmaan

Helppo synnytys,ilman lievitystä

Pieni kukkaispoika

hitaasti mutta kuitenkin

visiitti Toisessa maailmassa...

Meijän vauva <3

Roni

Meidän perheen neljäs

Jännittävä kokemus.

Tää on aivan ylimainostettu juttu!

Tyttö yllätti tulemalla ajoissa

uskomaton ja aivan yllättäen

Pitkä synnytys

Kiia-Marian synnytys

IhanaKamala synnytys

kauan odotettu kullannuppu maailmaan

Meidän Onni

Meidän Hermanni

Helpompi, kun luulin

ei se ollutkaan niin hirveää kuin luulin.

neljännen lapseni synnytys...

kuin elokuvasta

pelottava synnytys

Jalmarin pikkuveljen syntymä

Fannin syntymä

Tytöllä oli kiire:)

Unelmasynnytys

Kun vauvamme syntyi

Nuppu prinsessamme!

hyperventilaatio ja nuori äiti

Kuudennella kerralla opin ponnistamaan

Sittenkin tosi toimet...

Vain 9 minuuttia

Masuasukin liian hyvät oltavat?

Vauhdikas ensisynnytys

Syntyi vihdoin

Pieni tyttö sieltä tuli!

PoikaNen

Kipeä, helpompi synnytys

Melkein liian pitkään kotona odottelua

Pikatoimitus

Ihmeperhe!!

Nuppusen syntymä

Juhannuspojan syntymä

Pikku-ukon maailmaan tulo

Kivuttomasti vanhemmiksi

Prinsessa ja teho-osasto

Oliver

Ihanan tytön ihmeellinen syntymä

Oma prinsimme

Oppikirjasynnytys

Helppo synnytys

Kolmannella kerralla "osasin" synnyttää

Ensimmäinen synnytys (miehen näkökulmasta)

Iida-neiti hurmasi isin ja äitin

Syyssateet toivat ihmeen mukanaan

Syntymäpäivä

Beeben syntymä

Pieni tonttupoika

Ihan ihana sektio

Meidän pienen syntymä

Suloisen tyttelin syntymä

Pikkuprinssimme syntymä

Traumaattinen synnytykseni

Aika moinen pakkaus...

Päivänsäteemme iloinen maailmaantulo

Ensimmäinen prinsessa

Tuoreimmat synnytyskertomukset

Vanhat synnytyskertomukset 1-110

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

hosted by Euronic Oy