Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:
Sairaalakassi
Synnytystoiveet
Onnea uudelle äidille
Vinkkejä vuodeosastolle
Synnytyslinkit
Synnytyskyselyt

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

KERTOMUKSET

"Ei taida ehtiä enää"  

kolmas
raskausviikkoja: 39+1
käynnistyi: käynnitettynä sairaalassa
sairaalana: L-PKS
synnytystapa: alatiesynnytys
erityistä:
ponnistusasento: perinteinen puoli-istuva
kivunlievitys: suihku
kokonaiskesto: 2t 22m

"Ei taida ehtiä enää"


Myös kolmannen synnytys alkoi tavanomaisesti - siis aamulla äitiyspoliklinikan kautta ja lääkärin määräämällä käynnistyksellä. Tuttua oli myös se, että ensimmäisellä iltapäivän lääkeannoksella ei ollut mitään vaikutusta, toinen illansuussa annettu nipisteli hieman, mutta laantui sitten. Puoli seitsemän aikaan illalla soittelin ensin työkaverille, valitin tylsyyttä ja sitä, kun mitään ei tapahdu. Ehdin soittaa myös miehelle ja valittaa tulevasta turhasta yöstä sairaalassa. Mies totesi, että mummu tulee vähäksi aikaa vahtimaan vanhempia ja hän tulee kohta vielä käväisemään ennen lasten iltatoimia. Mies tuli sitten n. klo 19. Mies oli juuri ehtinyt tulla, kun mahasta vihlaisi. Meni ohi, ajattelin. Vähän ajan päästä vihlaisi uudestaan. Sitten katseltiin myös aikaa. Supistukset tulivat ja menivät miten sattuu, ei yhtään niin säännöllisesti kuin kahden ensimmäisen lapsen kanssa. Minä suurella kokemuksella julistin, että ei tästä mitään tule, kun supistukset eivät asetu normikaavaan. Keston pitäisi pidetä, mutta jokainen kesti vain sen n. 45 sekuntia. Ja koko ajan vain kolmen minuutin välein. Kätilö sitten käväisi tuntia myöhemmin katsomassa meitä ja neuvoi menemään sinne tuttuun paikkaan eli suihkuun. Sehän tunnetusti lopettaisi epäsäännölliset supistukset. Viihdyin suihkussa puoli tuntia. Totesin pois tullessani, että eivät ole valesupistuksia, kun voimistuivat suihkussa. Mies soitteli mummulle ja pyysi sitten kätilön paikalle. Kätilö tuli ja tutki. Sanoi sitten, että nyt pitäisi lähteä vauhdilla synnytyssaliin. Minä olin siinä vaiheessa iloinen, saisinhan nyt sen halutun epiduraali- tai kohdunkaulanpuudutuksen. Päivystävä lääkäri oli kuulema tulossa paikalle, kun viereisessäkin salissa synnyttäjä tarvitsi kivunlievitystä. Kätilö kiirehti edellä salille, ja kivuntunteet muuttuivat kauhuksi, kun kuulimme kätilön huikkaavan viereiseen saliin, että "mullekin tulee tänne äiti, mutta ei taida ehtiä puudutukseen, ku on niin pitkällä!" Apua, mitä, häh? Kätilön sanat eivät varmasti olleet tarkoitettu meidän kuultaviksemme, mutta totta kai kysyimme, mitä hän tarkoitti. Hän kertoi ihan asiallisesti, että syntymä on todella lähellä ja ei tiedä, ehtiikö lääkäri. Siinä vaiheessa minä kärvistelin omasta mielestäni pahimmissa synntyskivuissa, jos laski kaikki edeltävät synnytyksetkin mukaan. Jälkeenpäin on helppo hymyillä omalle valitukselle ja suuttumukselle, kun raivosin kätilölle: "Mutta kun mä en halua mitään luomusynnytystä. Mää haluan epiduraalin tai edes sen kohdunkaulanpuudutuksen. Mä en halua synnyttää luomuna!" Ja karjuin kuin leijona... Kätilö kertoi myöhemmin keskustelussa, että oli joutunut sulkemaan osastolle johtavat ovet, koska karjuntani oli kuulunut sinne asti. Vihdoinkin lääkäri ehti paikalle. Vaikka hänet oli tilattu toiseen saliin, hän (mistähän syystä?) tuli ensin meidän saliimme. Teki tutkimusta ja totesi: "Ei taida ehtiä enää. Mutta yritän nyt kuitenkin tätä kohdunkaulan puudutusta." Eipä ehtinyt puutua, ei varsinaiseen synnytykseen. Toisen puolen lääkäri ehti puuduttaa, toista ei. Puutuminen vaikutti vasta ompeluvaiheessa, mikä oli tietty hyvä juttu, en tiennyt ompelusta juuri mitään. Lääkärin käsi oli sisälläni, toisessa piikki, kun tunsin, että nyt se tulee. Kivuissanikin älysin tilanteen humoristisuuden, kun oli pakko ponnistaa, ja lääkäri huutaa: " Hei, älä ponnista vielä, meillä ei ole mitään valmiina." Ja minä siihen takaisin: " Ei voi pitää, se tulee". Siinä vaiheessa kätilö työnsi lääkärin pois ja kuulin kun lääkäri kysyi, että missä ne lapsen vastaanottopakkaukset ovat. Löytyivät ne sieltä vasemman puolen kaapista, mutta siinä välissä meidän poika oli jo puskenut kiirellä ulos. Niin suloinen, niin pieni, niin kiire, että oli ihan sininen. Huusi kyllä kuin vietävä. Pieni se oli meidän mittakaavassa, kun painoakin oli vain 3685g ja pituuttakin alle 50 cm. Muut ovat olleet yli 4-kiloisia. Iloa oli sekin, kun istukka lähti ensimmäistä kertaa itsestään irti ilman käsinirrotusta. Sitä olin jännittänyt eniten, josko taas tulisi keikka leikkuriin ennen osastolle pääsyä. Nyt sain välittömästi pojan syntymän jälkeen kohdun suulle supistavaa lääkettä (samaa jolla käynnistettiin) ja istukka syntyi normaalisti. Ensimmäistä kertaa sain siis kokea "tavallisen" synntyksen jälkimainingin. Kävin suihkussa ja kun nautin siinä teetä, niin sanoin miehelleni, että hyvä palvelu täällä, kun kahvia ja teetäkin tarjotaan. Mies totesi, että kyllä tämä on jo kolmas kerta, kun hänelle kahvit tarjotaan. Minulle se oli siis ensimmäinen ja varmaan viimeinen kerta. Soitimme kotiin, kello oli vasta vähän yli yhdeksän, isosisko ja isoveli olivat vielä hereillä mummun kanssa ja kuulivat pikkuveljen parkunan. Ensimmäistä kertaa olin myös niin hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen, että olisin ollut valmis lähtemään kotiin vaikka seuraavana päivänä. Mutta järkevä kun olen, odoteltiin rauhassa se neljä päivää, ja sitten jäätiinkin vielä viikoksi vaavin kanssa sairaalaan, kun vauvan bilirubiiniarvot kohosivat ja poju joutui sinivalohoitoon. Tästä synnytyksestä jäi mieleen suuri ihmetys, että pystyin synnyttämään ilman kipulääkettä. Helppo ei synnytys ollut, ei kai se koskaan ole. Ensimmäinen on ollut se vaikein, toinen oli oikea unelma (tyyliin plups) ja tämä sitten se pikaversio kaikesta. Ja sama tunne ihan kaikissa: Tuska ja kipu unohtuvat, kun näet lapsen. "Tehdäänkö vielä yksi?" on myös meidän vakiokysymyksemme. Tosin siinä on mennyt väliin aina se neljä vuotta, eikä neljättä enää taida tulla. Tosin on vielä vuosi tuumausaikaa ennen kuin tarvitsee edes suunnitella sitä neljättä...



SYNNYTYKSIÄ:

Synnytyshaku-sivulle
Lähetä oma kertomuksesi

KERTOMUKSET:

Annin luonnonmukainen synnytys miehen ja doulan tuella

Eipä mennyt suunnitelmien mukaan :)

Joulutonttu 22.12

Kaksoset syntyivät 6.8.07

Pikku taistelija 3kk:tta etuajassa

Pienen prinssimme syntymä

Pikkumiehen matka maailmaan

Unto

"Ei taida ehtiä enää"

Perätilasynnytys

Raskas, mutta ihana kokemus

nopea neiti

Rinsessa

**ÄLKÄÄ IKINÄ**

Odottavan aika on piiitkä :)

Pienokaisemme syntymä

näin meillä

Pienen teräsmiehen syntymä

nopea synnytys

Ei se niin kauheaa ollutkaan

Minäkö sektioäiti?

Vaikeuksien kautta voittoon

Surullinen kokemus

Nopeaa toimintaa

Erilainen synnytys

2.5viikkoa etuajassa-poika:))

Ystävänpäivälahja

Pikkuisen Joonan syntymä

Myyn matka maailmaan

Näin syntyi Arttu

Pikkumies

6 vkoa etuajassa

Esikoisemme

Meidän Leevin tulo maailmaan

Helppo synnytys,ilman lievitystä

Pieni kukkaispoika

hitaasti mutta kuitenkin

visiitti Toisessa maailmassa...

Meijän vauva <3

Roni

Meidän perheen neljäs

Jännittävä kokemus.

Tää on aivan ylimainostettu juttu!

Tyttö yllätti tulemalla ajoissa

uskomaton ja aivan yllättäen

Pitkä synnytys

Kiia-Marian synnytys

IhanaKamala synnytys

kauan odotettu kullannuppu maailmaan

Meidän Onni

Meidän Hermanni

Helpompi, kun luulin

ei se ollutkaan niin hirveää kuin luulin.

neljännen lapseni synnytys...

kuin elokuvasta

pelottava synnytys

Jalmarin pikkuveljen syntymä

Fannin syntymä

Tytöllä oli kiire:)

Unelmasynnytys

Kun vauvamme syntyi

Nuppu prinsessamme!

hyperventilaatio ja nuori äiti

Kuudennella kerralla opin ponnistamaan

Sittenkin tosi toimet...

Vain 9 minuuttia

Masuasukin liian hyvät oltavat?

Vauhdikas ensisynnytys

Syntyi vihdoin

Pieni tyttö sieltä tuli!

PoikaNen

Kipeä, helpompi synnytys

Melkein liian pitkään kotona odottelua

Pikatoimitus

Ihmeperhe!!

Nuppusen syntymä

Juhannuspojan syntymä

Pikku-ukon maailmaan tulo

Kivuttomasti vanhemmiksi

Prinsessa ja teho-osasto

Oliver

Ihanan tytön ihmeellinen syntymä

Oma prinsimme

Oppikirjasynnytys

Helppo synnytys

Kolmannella kerralla "osasin" synnyttää

Ensimmäinen synnytys (miehen näkökulmasta)

Iida-neiti hurmasi isin ja äitin

Syyssateet toivat ihmeen mukanaan

Syntymäpäivä

Beeben syntymä

Pieni tonttupoika

Ihan ihana sektio

Meidän pienen syntymä

Suloisen tyttelin syntymä

Pikkuprinssimme syntymä

Traumaattinen synnytykseni

Aika moinen pakkaus...

Päivänsäteemme iloinen maailmaantulo

Ensimmäinen prinsessa

Tuoreimmat synnytyskertomukset

Vanhat synnytyskertomukset 1-110

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

hosted by Euronic Oy