Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:
Sairaalakassi
Synnytystoiveet
Onnea uudelle äidille
Vinkkejä vuodeosastolle
Synnytyslinkit
Synnytyskyselyt

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

KERTOMUKSET

Nopeaa toimintaa  

toinen
raskausviikkoja: 39+2
käynnistyi: lapsivesien puhkeaminen
sairaalana: KPKS
synnytystapa: alatiesynnytys
erityistä:
ponnistusasento: perinteinen puoli-istuva
kivunlievitys: ei mitään
kokonaiskesto: 2t 30m

Nopeaa toimintaa


Huhtikuussa -06 alkoi olla jo jännitystä ilmassa, joka ilta nukkumaanmennessäni ajattelin että jokohan huomenna olisi vauva syntynyt. Laskettu aikani oli kylläkin vasta huhtitoukokuun vaihteessa, mutta kivuliaita harjoitussupistuksia oli jo vkoilla 32-33 ja ne myös olivat tehonneet kohdunsuuhun. Vkolla 33 lääkäri totesi tutkimusta tehdessään että "täällähän tukka jo tuntuukin"! Käski sitten minut kotiin lepäilemään ja rauhoittumaan, että vauva ei ihan vielä syntyisi. Kotia rauhoittumaan? Meillä ei sanaa rauhoittua tunneta kovin hyvin, siitä piti ja pitää vieläkin huolen silloin parivuotias esikoispoika Kalle. Isäntä silloin toisella paikkakunnalla töissä ja pääsi kotia vain joka toinen viikonloppu. Siinä minä sitten yritin rauhoittua parhaani mukaan! Vauva ei kuitenkaan pitänyt kiirettä vaikka supistukset pitivät meitä jännityksessä niinkin hyvin, että yhden yön kävin sairaalassa lepäilemässä kohonneen verenpaineen takia. Huhtikuun toiseksi viimeisenä sunnuntaina touhailin Kallen kanssa kerrostalomme etupihalla ja huolsimme naapurin miehen kanssa pyörääni, se oli koko talven seissyt pyöräkatoksessa joten huoltoa se kaipasikin! Kun pyörä oli kunnossa lähdimme Kallen kanssa koeajolle sillä. Hyvin sujui vaikka olin raskausviikolla 39+1! Tästä rohkaistuneena päätin lähteä Kallen kanssa parin kilometrin päässä olevaan markettiin, pyöräillen. Reissu sujui hyvin, oli pitkästä aikaa mukava pyöräillä. Mitä nyt kaupassa mahaa hieman kiristeli välillä. Mutta siihenhän olin jo tottunut. Seuraavana päivänä heräsin aamulla aikaisin, kello oli puoli seitsemän. Siinä sitten nousin ylös ja kävin pissalla, Kallekin heräsi ja aloitteli tavanomaisia vilkkaita leikkejään. Mahani tuntui olevan sekaisin, istuin pytyllä kolmeen otteeseen ja aina tuntui pissaakin riittävän. Aloinkin miettiä että ei tämä taida pissaa ollakkaan. Sydän vaan alkoi takoa lujempaa ja kädet täristä kun soitin äidilleni siinä seitsemän aikaan että ei saa päästää isääni vielä lähtemään töihin sillä lapsivettä taitaa tiputella, mutta en ollut varma asiasta sillä housut pysyivät kuivana, mutta koko ajan piti käydä pissalla. Puoli kahdeksalta soitin synnärille, sieltä sanoivat, että kyllä se lapsivettä taitaa olla ja siinä puhellessa tulikin ensimmäinen kunnon supistus. Soitin isälleni, että jos hän lähtisi pikkuhiljaa ajelemaan meillepäin, että viedään Kalle hoitotädille vanhempieni työpäivän ajaksi ja minut synnärille. Pakkailin tavaroita ja olin hermona, supistuksia tuli ja meni, eikä oloa ja pakkaamista helpottanut yhtään jaloissa pyörivä Kalle. Vihdoin kahdeksan aikaan isäni saapui ja veimme Kallen hoitoon. Olin tutun hoitotädin kanssa sopinut että jos mieheni ei ole kotona kun synnytys käynnistyy niin hän ottaa Kallen hoitoonsa. Mieheni oli siis juuri silloin toisella paikkakunnalla töissä. Hänelle soittelin siinä vaiheessa kun varmistuin että synnyttämään olen lähdössä. Sairaalalla olin hiukan ennen yhdeksää. Sattumalta se kätilö jonka kanssa olin puhunut puhelimessa olikin oma kätilöni. Hän oli saapuessani varattu ja siinä odottelin synnärin aulassa häntä saapuvaksi. Supistukset olivat suhteellisen säännöllisiä ja napakoita. Ja käveleskelin siinä edestakaisin. Kyllähän kätilöni saapuikin hetken kuluttua ja pääsin suoraan käyrille, olin 3cm auki sinä vaiheessa. Enkä halunnut vielä vaihtaa sairaalavaatteita päälle, eikä kätilö sitä paheksunut. Hän saattoi minut synnytyshuoneeseeni ja pyysi soittamaan kelloa jos tarvitsisin jotakin. Olo oli ihan hyvä, kätilöni oli todella mukava nainen, hän ymmärsi kun selitin etten halua opiskelijoita synnytykseeni ja muutenkin huumorimme oli samanlaista. Sovimme että hänen 13-v tyttönsä, joka suoritti TET-päivää synnärillä, saisi sitten tulla katsomaan vauvaa, kun sitä pestään ja punnitaan. Lähdin kävelylle huoneestani ja päätin mennä kanttiiniin kahville. Hain kahvit mutta en pystynytkään istua kiihtyneiden supistusten takia, joten kävelin pitkin käytävää kahvimuki kädessäni ja menin aina lukemaan ilmoituksia taululta supistuksen tullessa, sillä silloin oli pakko pysähtyä niin enpä kehdannut pysähdellä keskelle käytävää kun oli muitakin ihmisiä liikkeellä! Palailin osastolle takaisin, matka oli aika tuskallinen supistusten yhä kiihtyessä ja vauvan pään painaessa alapäätä. Kello 9.45 soitin kätilön paikalle ja hän tutki tilanteeni. Kohdunsuu oli 7cm auki. Samalla hän asensi vauvalle pinnin päähän, tämä oli pelottavin vaihe sillä se oli ollut kivuliain vaihe edellisessä synnytyksessäni. Turhaa jännitin, se ei sattunut lainkaan ja kohta kuului vauvan sydänäänet huoneessa. Miehelle laitoin viestin että "kyllä tää tämän päivän aikana syntyy". Vaihdoin kätilön avustusella sairaalan synnytysmekkoa päälle, joka oli sekin kokemus kun en kivuiltani pystynyt liikkua kunnolla. Onnistui sekin sitten lopulta. Supistukset olivat aika kovia ja pitkiä ja kätilö lähti hakemaan läkäriä laittamaan kohdunkaulan puudutusta. Lääkäri tulikin kello kymmenen. Näin neulat ja ajattelin että mitä tästäkin vielä tulee. Ja kyllä kävi kipeää! Lääkäri lähti ja toivotteli onnea synnytykseen, olin 8-9cm auki ja kello 10.03. Sitten tuli ensimmäinen ponnistus jota en heti tunnistanut. Kerroin tuntemuksista kätilölle ja tämä kehotti ponnistelemaan aina kun siltä tuntuisi. Ja kyllähän se tuntui! Sanoin kätilölle joka istui vieressäni että tämä tulee kuule nyt! Kätilö riensi tarkastamaan tilannetta ja vauva olisi tullut yhdellä ponnistuksella, mutta kätilö sai tsempattua minut pidättelemään niin että sai autettua hartiat ulos ettei tulisi isoja repeämiä. Sitten enää yksi pieni työntö ja vauva solahti ulos, kello oli 10.10! Kätilö hääri vauvan ympärillä haalien välineitä kasaan ja hoki että yksi tuhannesta on tällainen synnytys! Kutsuntakello piippasi käytävällä toista kätilöä avuksi. Jossain vaiheessa kätilö oli kerennyt sitäkin soittaa. Kurkkasin uteliaana vauvaa ja poikahan siinä oli niinkuin pitikin. Rääkyvänä ja varmasti kylmissään. Kesti hetken ennenkuin toinen kätilö saapui paikalle ja hän oli ihan järkyttynyt, kun olinkin jo synnyttänyt. Hän oli nimittäin nähnyt minut käytävällä silloin yhdeksän aikaan enkä kuulemma ollut näyttänyt siltä, että vauva pian syntyisi. Napanuora leikattiin ja vihdoin sain pikkuisen paitani alle lämmittelemään ja rauhoittumaan. Siinä vauvaa ihastellessa soitin miehelleni ja hän oli ihan ihmeissään kun kerroin että meillä on pieni poika. Ilmoitin myös äidilleni että vauva on syntynyt. Kaikki olivat ihmeissään kuinka nopeasti kaikki oli tapahtunut, eivät meinanneet uskoa asiaa todeksi. Oman kätilöni tyttö tuli paikalle katsomaan vauvaa ja avusti äitiään pesemään ja punnitsemaan hänet. Ja olihan hän pieni, 2690g. Mutta erittäin pippurinen! Yritin itse nousta ylös pesulle kun istukka oli irronnut, mutta eipäs heti onnistunutkaan. Puudutus vaikutti vasta nyt ja vain oikeaan jalkaani jostain kumman syystä. Siltikkään ilman puudutusta synnyttäminen ei ollut niin kivuliasta loppujen lopuksi. Osittain varmasti sen takia koska minulla on todella hyvä kipukynnys ja synnytys oli niin nopea; 2h 30min, joten en kärsinyt kivuista erityisen pitkään, viimeiset 25min olivat kivuliaat. Kätilöni kanssa kävimme synnytystä läpi ja tulimme siihen tulokseen, että vauva olisi syntynyt kotiin tai matkalle ellei synnytys olisi käynnistynyt lapsivesien menolla. Oli hyvä olo, tuntui niinkuin ei olisi synnyttänyt, vaikka tiesi synnyttäneensä, siitä oli todisteena ihana pieni nyytti kapaloissa, edes alapää ei ollut kipeä, eikä yhtään repeämää tullutkaan. Poikamme mitattiin seuraavana päivänä ja hän oli 45cm! Olin valmistautunut pieneen kaveriin esikoisenkin ollessa pienikokoinen, mutta en ihan näin pieneen. Mieheni pääsi lähtemään vasta keskiviikkona töistään, mutta oli sitä innokkaampi hoitamaan vauvaamme; Veikko-Tapania.



SYNNYTYKSIÄ:

Synnytyshaku-sivulle
Lähetä oma kertomuksesi

KERTOMUKSET:

Annin luonnonmukainen synnytys miehen ja doulan tuella

Eipä mennyt suunnitelmien mukaan :)

Joulutonttu 22.12

Kaksoset syntyivät 6.8.07

Pikku taistelija 3kk:tta etuajassa

Pienen prinssimme syntymä

Pikkumiehen matka maailmaan

Unto

"Ei taida ehtiä enää"

Perätilasynnytys

Raskas, mutta ihana kokemus

nopea neiti

Rinsessa

**ÄLKÄÄ IKINÄ**

Odottavan aika on piiitkä :)

Pienokaisemme syntymä

näin meillä

Pienen teräsmiehen syntymä

nopea synnytys

Ei se niin kauheaa ollutkaan

Minäkö sektioäiti?

Vaikeuksien kautta voittoon

Surullinen kokemus

Nopeaa toimintaa

Erilainen synnytys

2.5viikkoa etuajassa-poika:))

Ystävänpäivälahja

Pikkuisen Joonan syntymä

Myyn matka maailmaan

Näin syntyi Arttu

Pikkumies

6 vkoa etuajassa

Esikoisemme

Meidän Leevin tulo maailmaan

Helppo synnytys,ilman lievitystä

Pieni kukkaispoika

hitaasti mutta kuitenkin

visiitti Toisessa maailmassa...

Meijän vauva <3

Roni

Meidän perheen neljäs

Jännittävä kokemus.

Tää on aivan ylimainostettu juttu!

Tyttö yllätti tulemalla ajoissa

uskomaton ja aivan yllättäen

Pitkä synnytys

Kiia-Marian synnytys

IhanaKamala synnytys

kauan odotettu kullannuppu maailmaan

Meidän Onni

Meidän Hermanni

Helpompi, kun luulin

ei se ollutkaan niin hirveää kuin luulin.

neljännen lapseni synnytys...

kuin elokuvasta

pelottava synnytys

Jalmarin pikkuveljen syntymä

Fannin syntymä

Tytöllä oli kiire:)

Unelmasynnytys

Kun vauvamme syntyi

Nuppu prinsessamme!

hyperventilaatio ja nuori äiti

Kuudennella kerralla opin ponnistamaan

Sittenkin tosi toimet...

Vain 9 minuuttia

Masuasukin liian hyvät oltavat?

Vauhdikas ensisynnytys

Syntyi vihdoin

Pieni tyttö sieltä tuli!

PoikaNen

Kipeä, helpompi synnytys

Melkein liian pitkään kotona odottelua

Pikatoimitus

Ihmeperhe!!

Nuppusen syntymä

Juhannuspojan syntymä

Pikku-ukon maailmaan tulo

Kivuttomasti vanhemmiksi

Prinsessa ja teho-osasto

Oliver

Ihanan tytön ihmeellinen syntymä

Oma prinsimme

Oppikirjasynnytys

Helppo synnytys

Kolmannella kerralla "osasin" synnyttää

Ensimmäinen synnytys (miehen näkökulmasta)

Iida-neiti hurmasi isin ja äitin

Syyssateet toivat ihmeen mukanaan

Syntymäpäivä

Beeben syntymä

Pieni tonttupoika

Ihan ihana sektio

Meidän pienen syntymä

Suloisen tyttelin syntymä

Pikkuprinssimme syntymä

Traumaattinen synnytykseni

Aika moinen pakkaus...

Päivänsäteemme iloinen maailmaantulo

Ensimmäinen prinsessa

Tuoreimmat synnytyskertomukset

Vanhat synnytyskertomukset 1-110

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

hosted by Euronic Oy