Ystävänpäivälahja

esikoinen
raskausviikkoja: 39+6
käynnistyi: spontaanisti supistuksilla
sairaalana: Oulun yliopostollinen sairaala
synnytystapa: alatiesynnytys
erityistä:
ponnistusasento: perinteinen puoli-istuva
kivunlievitys: ilokaasu, epiduraalipuudutus
kokonaiskesto: 8t 50m

Ystävänpäivälahja

14.2.2007 Ystävänpäivä rv. 39 + 6 Ensimmäisen kerran heräsin kello kolme yöllä kovaan supistukseen, se meni kuitenkin pian ohi ja jatkoin onnellisena unia. Sain nukuttua vielä kuuteen, jolloin supistuksia alkoi tulla noin 10 minuutin välein. Aika pian minulle valkeni, että tämä on nyt sitä, sitä mitä on jo odotettukin. Olo oli kuitenkin todella rauhallinen, ei mitään jännitystä tai pelkoa. Avomieheni nukkui autuaan tietämättömänä minun kivuista, ja annoinkin hänen nukkua ihan rauhassa, menin itse olohuoneen sohvalle. Seurasin kellosta supistusten väliä ja kestoa. Avomieheni heräsi kahdeksalta ja kerron hänelle tilanteen, päätämme, että hän menee vielä käymään töissä ja minä ilmoittelen milloin pitää lähteä osastolle. Istuin kotona kuumassa suihkussa, mikä helpotti supistuksia. Kello:10.30 soitin synnytysosastolle ja he käskevät jo tulla, koska supistusten väli oli noin 5-8 minuuttia. Soitin avomiehelleni ja tilasin itselleni taksin, pakkasin vielä joitain tavaroita mukaani. Synnytysosastolla minut tutkittiin ja olin 4 cm auki, mutta kaikki supistukset eivät näkyneet käyrällä. Kävin vielä kävelemässä sairaalan käytäviä, jotta supistukset kovenisivat ja niinhän siinä kävikin. Hyvä, että pääsin takaisin synnytysosastolle, niin kipeäksi supistukset muuttuivat hetkessä. Kello:12.00 olin edelleen 4cm auki ja synnytys oli käynnissä. Vatsan tyhjennys ja vaatteiden vaihto, sitten pääsinkin jo synnytyssaliin, jonne samaan aikaan saapui myös avomieheni. Yritin istua kiikkustuolissa ja hengitellä, alaselkäkivut olivat valtavat. Pyysin päästä suihkuun tai ammeeseen, mutta vauvan sydänäänet olivat niin epätasaiset, että kätilö ei päästänyt. Kätilö tuputti ilokaasua, vaikka sanoin että en halua kokeilla sitä. En jaksanut kivuissani vastustella ja niinpä hörpin kaasua muutaman kerran, ja niinhän siinä kävi (kuten arvasinkin) että, minulla tuli siitä huono olo ja aloin yökkiä. Sama kätilö laittoi korviini vyöhyketerapiamagneetteja, joista ei kyllä ollut mitään apua. Onneksi vuoro vaihtui ja sain avukseni paljon rauhallisemman ja mukavamman kätilön. Vihdoin lääkäri tuli kello 13.30 laittamaan epiduraalin ja samalla sain kanyylin käteeni. Kumpikaan ei kyllä tuntunut miltään, vaikka jännitinkin epiduraalin laittamista etukäteen. Kipu helpottui pikkuhiljaa ja olo oli autuas. Siinä me avomieheni kanssa juttelimme ja kuuntelimme musiikkia, odotimme että synnytys etenisi. Naapurihuoneesta kuului vauvan itkua. Kello:14.15 Gynekologi tuli tekemään tutkimusta ja puhkaisi kalvot, vauvan päähän laitettiin pinni joka mittasi sykettä. Olin jo 9cm auki, ja ajattelimme, että kohta aletaan ponnistaa. Valitettavasti epiduraali hidasti avautumista ja siinä yhden sentin odottamisessa menikin monta tuntia. Rakko piti katetroida pariin kertaan epiduraalin takia. Pikkuhiljaa supistukset taas voimistuivat, eikä epiduraali enää auttanut, vauvan pää oli aika korkealla ja sain luvan ponnistaa joka supistuksella. Ponnistelin vauvan päätä alemmaksi ja vihdoin saatiin aloittaa tositoimet noin kello 17.45. Toinen kätilö hälytettiin avuksi. Avomieheni ja kätilö pitivät jaloistani, toinen kätilö painoi mahasta ja minä ponnistin. Ponnistin niin kovaa kun vain pystyin ja niin pitkään kun happi riitti. Välillä levähdin ja taas kun tuli supistus niin jatkoin ponnistamista. Tuntui että olen ponnistanut jo vaikka kuinka kauan ja mitään ei tapahdu. Avomieheni kuitenkin vakuutti minut että kyllä sieltä tullaan ja kovaa, pää oli jo näkyvillä. Pari kunnon ponnistusta ja pää oli jo ulkona, loppu tulikin aika helposti kätilön avustuksella. Poika syntyi kello 18.13 Vauva oli kakkinut lapsiveteen ja sen takia hänen ilmatiet piti kunnolla imeä puhtaiksi, vasta sen jälkeen sain sen mitä olin niin kauan odottanut, kunnon parkaisu. Vihdoin sain oman lapseni rinnan päälle. Siinä me sitten katselimme toisiamme, äiti ja poika. Avomieheni sai katkaista napanuoran ja hän lähti toisen kätilön kanssa pesemään vauvaa. Minä sain puskea vielä istukan, joka tulikin kyllä helposti ja kivuttomasti. Kun vauva oli pesty ja kapaloitu hän pääsi turvallisesti isän syliin kiikkustuoliin ja minulle alettiin laittamaan tikkejä. Kanyyli otettiin pois ja sain luvan soittaa isovanhemmille ilouutisen.

KERTOMUKSET

Ystävänpäivälahja

Ystävänpäivälahja