Näin syntyi Arttu

esikoinen
raskausviikkoja: 40+2
käynnistyi: käynnitettynä sairaalassa
sairaalana: KYS
synnytystapa: alatiesynnytys
erityistä:
ponnistusasento: perinteinen puoli-istuva
kivunlievitys: suihku, lämpimät / kylmät kääreet, kipulääkepistos, ilokaasu, epiduraalipuudutus
kokonaiskesto: 13t 10m

Näin syntyi Arttu

Raskauteni oli sujunut hyvin. Loppuraskaudessa sain kuitenkin lähetteen synnytystapa-arvioon KYS:lle, koska ajateltiin, että isohko vauva olisi tulossa ja minulla itsellä pituutta vain 155cm. Lantionu oli kuitenkin ihan hyvä synnytystä ajatellen, mutta vauva ulrtan mukaan tosiaan reilun kokoinen. Sovittiin, että menen Sytotec-kypsyttelyihin laskettunapäivänäni 8.1.07 ellei vauva ole syntynyt ennen sitä. Säännöllisiä supistuksia tulikin jo paivittäin 1.1. alkaen, mutta ne olivat vain harjoitussupistuksia, tuntuivat, mutta eivät olleet kipeitä.. kohdunsuulla ei ollut tapahtunut mitään 8.1. kun menin KYS:n. Sain siis silloin heti ensimmäisen Sytotecin kohdunsuulle, vaikka omia (kivuttomia) supistuksia olikin.. Sytotec sai aikaan kipeitä supistuksia, jotka kuitenkin vähenivät iltaa kohden ja yöllä sain jopa nukuttua.. Aamulla kohdunsuu tutkittiin, ei edistystä ja uusi Cytotec annettiin. Klo 17 alkoivat kivuliaat, säännölliset supistukset. Kävelimme miehen kanssa käytävillä ja välillä otettiin tietysti käyrää.. Illalla mies lähti kotiin ja toivoin saavani yöllä soittaa hänelle, että synnytys on tosiaan käynnissä. Yöhoitajan saapuessa olin jo melko kipeä, hän kuitenkin suositteli, että ottaisin Petidin-piikin ja yrittäisin nukkua. Näin tehtiin, mutta uni ei tullut kipeiden supistusten takia. Kahdelta yöltä luovuin nukkumisyrityksestä ja nousin kävelemään käytävälle. Kolmelta kohdunsuu tutkittiin, ei editystä, supistukset kuitenkin edelleen säännöllisiä. Aamuyön käveleksin, istuin kiikussa ja pidin kuumiahauteita vatsallani. Aamullakaan kohdunsuulla ei ollut tapahtunut mitään. Epätoivo alkoi hiipiä mieleen, miksi tämä ei etene, vaikka sattuu jo niin pirusti!! Mieskin tuli ja yritti lohdutella ja kannustaa jaksamaan.. Lounasta söin itku silmässä väsymyksen ja kipujen takia. Yritin löytää hyvää asentoa kiikussa ja saada levättyä edes hetken kuumiin hauteisiin mahani käärittyä (tunsin supistuskivun vain vatsalla). Mies lähti myös kotiin lepäämään ja syömään. Ens saanut vieläkään levättyä, itkin jo väsymystäni. Kätilö kehoitti ottamaan kuuman pitkän suihkun kivunlievitykseksi ja siellä olo tuntuikin ihanalta!! Kipu yltyi kuitenkin, heti kun sammutin suihkun. Olin todella väsynyt ja epätoivoinen, koska kohdunsuulla ei edelleenkään ollut tapahtunut mitää. Kätilö antoi minulle kaksi unilääkettä ja 1 g parasetamolia, jotta saisin levättyä edes hiukan. Yritin nukkua sängyssä lääkityksen ja kuumienhauteiden voimin. Uni ei tullut, joten siirryin huoneessani olevaan kiikkuun. Kello oli noin 14.30. Klo 15 heräsin siihen kun hoitaja oli ottamassa vauvasta sydänäänikäyrää ja huomasi sydänääni laskun. Minut komennettiin sängylleni kontalleen ja huoneessa oli äkkiä paljon hoitajia ja lääkärikin tuli pikana paikalle. Itse olin lääkehöyryissä.. Sitten lähdettiin kiireellä synnytyssaliin, minä sängyllä peppu pystyssä. Salissa lääkäri puhkaisi kalvot ja laittoi vauvan päähän sykettä mittaavan scalpin. Minusta otettiin verinäytteitä hätäsectiota varten. Kohdunsuu oli nyt 3 cm auki. Vauvan syke parani onneksi pian. Joku kätilöistä soitti myös mieheni paikalle. Epiduraalia ruettin valmistelemaan, vaikka en sitä itse pyytänytkään.. Ilokaasua pyysin saada ja sainkin. Klo 16.10 sain epiduraalin, joka helpotti kipua paljon, mutta hieman toispuoleisesti, oikea puoli oli tunnottomampi. Klo 16.35 tuli vauvalle uusi sydänäänilasku. Taas kontilleen ja lääkäri paikalle. Hengittelin lisähappea. Vauvan sykkeet nousi taas onneksi hyväksi. Mies taisi säikähtää minuakin enemmän. Supistukseni kuitenkin harvenivat ja tulivat enää noin 8 min. välein, joten munille laitettiin Oksitosiini-tippa. Kuuden jälkeen tunsin virtsaamistarvetta ja pääsin nousemaan sängyn viereen portatiiville. Sen jälkeen kohdunsuu tutkittiin, olin 6 cm auki. Epiduraali helpotti edelleen hyvin, tunsin supistuksen, mutta en kovin kipeinä. Olin iloinen, että vihdoin synnytys etenee hyvin. Mies oli lähellä tukena ja seurana koko ajan. Kätilöillä oli hyvin kiire ilta ja olimmekin paljon kahden kesken. En jaksanut enää vain maata sängyssä, joten soitin kelloa ja pyysin, että saisin saliin kiikun, jossa voisin istuskella. Kiikku löytyikin ja oli mukava päästä pytyasentoon, olo virkistyi huimasti. Pyysin saada myös juotavaa, koska olin viimeksi saanut jotain suuhuni lounaalla ja nyt kello oli jo ilta kahdeksan. Kätilö uskalsi antaa juotavaa, koska edellisestä sydänäänilaskusta oli jo yli 3 tuntia, joten sectuioon ei varmaankaan olisi tarvetta. Sain kylmää keltaista Jaffaa, ja arvatkaa kuinka hyvää se oli! Epiduraalin teho väheni ja otin lisäavuksi ilokaasun, joka auttoi hyvin. Klo 21 kohdunsuu oli 9 cm auki ja epiduraali otettiin pois. Istuskelin kiikussa ja tunsin miten pissaa lirahti joka supistuksella. Nousin portatiiville ja pissasin siihenkin, mutta silti sitä tuli vielä senkin jälkeen supistusten yhteydessä. Klo 21.15 kohdunsuu oli täysin auki, mutta vauva vielä korkealla, joten ei kannattanut rueta vielä aktiivisesti ponnistamaan. Menin synnytysjakkaralle istumaan ja yritin rentoutua, jotta vauva pääsisi hyvin laskeutumaan. Otin myös ilokaasua. Klo 22 vauva ei ollut kuitenkaan tullut vielä yhtään alemmaksi. Tämä oli mielestäni synnytyksen vaikein ja kivuliain vaihe, koska supistuksia tuli todella tiheästija kivunlievityksenä oli enää vain ilokaasu. Henkisesti oli vaikea odotella vauvan laskeutumista, koska kohdunsuu oli jo täysin auki. Vasta klo 23.40 sain aloittaa aktiivisen ponnistamisen. Olisin halunnut ponnistaa jakkaralla, mutta kätilö suositteli puoli-istuvaa asentoa sängyllä, koska vauvan painoarvio oli noin 4kg. Jos ulosautossa tulisi vaikeuksia niin kätilön olisi helpoin toimia, kun synnyttäjä on sängyssä. Ponnistin siis sängyssä pitäen itse kiinni polvistani. Asento tuntui ihan hyvältä. Ponnistusvaiheessa vauvan sydänäänet taas laskivat, joten sain lisähappea ponnistusten välissä. Mies kannusti kertomalla miten vauvan tukka näkyi jo. Kätilö leikkasi välilihan ja sain ponnistettua vauvamme maailmaan klo 23.57. Kaikki kipu oli poissa, kun vauvan pää oli syntynyt,hartioiden ulosautto sujui helposti ja poikavauva nostettiin rinnalleni. Kovasti odotettu vauva oli vihdoin syntynyt ja olo tuntui mahtavalta. Mies leikkasi poikansa napanuoran ja istukkakin syntyi hyvin. Kätilö ompeli leikkaushaavan ja me ihastelimme vauvaamme. Pojan mitat olivat 3750g ja 50cm. Jälkeenpäin ajateltuna synnytys oli ihana kokemus, eikä pahoja muistoja jäänyt edes Sytotec-supistuksista vaikka ne olivatkin erittäin kipeitä ja tehottomia. Miehen tuki ja kannustus oli paras apu koko synnytyksessä. Henkilökunta oli mukavaa, vaikkakin kiireistä. Synnytän mielelläni uudelleenkin.

KERTOMUKSET

Näin syntyi Arttu

Näin syntyi Arttu