|
|
KERTOMUKSET
esikoinen
raskausviikkoja: 41+2
käynnistyi: lapsivesien puhkeaminen
sairaalana: jorvi
synnytystapa: alatiesynnytys
erityistä:
ponnistusasento: perinteinen puoli-istuva
kivunlievitys: ei mitään
kokonaiskesto: 2t 47m
Tää on aivan ylimainostettu juttu!
Kyllä sitä oli odotettu! Siivous, seksi ja sauna oli kokeiltu, mutta ei mitään! Illalla kömmin sänkyyn mieheni viereen, ja sanoin, että enää ei kannata odottaa. Viisi päivää, ja synnytys käynnistettäisiin. Kuin salama kirkkaalta taivaalta sain yhtäkkiä ensimmäisen supistuksen, ja samalla tunsin lämpimän lapsiveden tulevan. Pyörähdin äkkiä sängystä ylös, ja hihkaisin miehelleni: Vihdoinkin! Olin niin innoissani ja jännityksissäni, että aloin kikattaa hysteerisesti! Kello oli tällöin 23.30. Lähdimme nopean suihkun jälkeen kohti Jorvin sairaalaa. Matkalla minua ei supistellut, ja pystyin kävelemään itse parkkipaikalta synnytysosastolle. Kyselimme ilmoittautuessa perhehuoneen mahdollisuutta, mutta saimme kuulla vain yhden huoneen olevan vapaana, ja jo viiden synnyttäjän olevan meitä ennen. No, sitten sen näkisi, ajattelin. Sydänkäyrissä ollessani mahani meni yhtäkkiä aivan sekaisin! Siinä sitä tehtiin täydellinen tyhjennys molemmista päistä!!! Olin innoissani, sillä neuvolassa oli sanottu, että vatsan sekaisin meno saattaisi tietää synnytyksen alkamista...? Kätilöharjoittelija, joka oli muuten nuori mies, kävi laskemassa vedet pyytämääni ammeeseen. Tullessaan hakemaan minua ilmoitin, etten taida enää pystyä mennä sinne! Halusin jotain kivun lievitystä. Olimme olleet Jorvissa vajaan tunnin, ja sain luvan siirtyä synnytyssaliin. Kyykistelin matkalla supistusten tahtiin. Olo oli kuitenkin ihan ok. Synnytyssalissa poltot olivat melko kovia, ja muistan kuiskanneeni mieheni korvaan, etten taida kestää tätä kipua montaa tuntia! Kätilöharjoittelija käski minun käydä sängyn viereen kyykkyyn ja ponnistaa hieman. Se kuulema auttaisi kipuun. Taisin ponnistaa liian kovaa, sillä hän huudahti, että älä nyt noin kovin työnnä! Lapsihan syntyy muuten siihen paikkaan;) Minuakin jaksoi vähän naurattaa. Kätilö halusi katsoa kohdunsuun tilanteen ennen kuin tilaisi anestesialääkärin. Hänen ilme oli jotenkin hämmästynyt kun hän kysyi etteikö minua ponnistuttaisi? Vastasin, että mistä minä sen tietäisin, olinhan synnyttämässä ensimmäistä kertaa. Kyllä sen kuulema tietäisi, hän sanoi. Kohdunsuu oli auennut reilussa vartissa kahdesta sentistä täyteen, ja sain luvan alkaa ponnistaa. Siinä ponnistelin kaikin voimin, mutta vauvan pää liikkui ulos ja sisään edestakas. Muistan katsoneeni kelloa n.02.15, jolloin kysyin, että moneltakohan tää syntyy? Kätilö vastasi, että viimeistään puolelta homma olisi pulkassa, kunhan en laskisi ponnistusta sisäänhengityksen ajaksi, ettei vauvan pää vetäytyisi takaisin. Silloin päätin, että aha! Nyt ponnistetaan! Se oli sitten klo.02.17, kun poikamme rääkäisi ensimmäisen kerran! Synnytyksen kestoksi kirjattiin 2h 47min. Voi sitä ihmettä! Kätilöharjoittelija otti lapsen vastaan, ja tokaisi heti, että tämä herra painaa kyllä yli neljä kiloa! Ja niinhän se vaaka näytti 4440g! Noin suuri määrä ihmetystä ja rakkautta oli kasvanut sisälläni 41 viikkoa ja 2 päivää! Siitä ensihuumasta selvittyäni halusin soittaa äidilleni! Arvatkaapa mitä sanoin hänelle uutiset kerrottuani? -Tää on aivan ylimainostettu juttu! Tämä vaan kertomukseni heille, jotka jännittävät synnytykseen menemistä. Se voi myös yllättää positiivisesti! Ja muuten siitä perhehuoneesta... Me saatiin se! Olin meistä kuudesta synnyttäjästä kuitenkin ensimmäisenä valmis:)
|
SYNNYTYKSIÄ:
Synnytyshaku-sivulle
Lähetä oma kertomuksesi
Tuoreimmat synnytyskertomukset 
Vanhat synnytyskertomukset 1-110
|
