Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:
Sairaalakassi
Synnytystoiveet
Onnea uudelle äidille
Vinkkejä vuodeosastolle
Synnytyslinkit
Synnytyskyselyt

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

KERTOMUKSET

Tyttö yllätti tulemalla ajoissa  

esikoinen
raskausviikkoja: 38+2
käynnistyi: spontaanisti supistuksilla
sairaalana: K-HKS
synnytystapa: alatiesynnytys
erityistä:
ponnistusasento: perinteinen puoli-istuva
kivunlievitys: ilokaasu
kokonaiskesto: 7t 37m

Tyttö yllätti tulemalla ajoissa


Olin vahvasti asennoitunut niin, että vauva syntyy rv 40 ja jotain. Siksikin ajattelin näin, ettei tulee liian kauaa tosissaan synnytystä odoteltua. Myöskään merkkejä aikaisemmasta synnytyksestä ei ollut. Olin kokenut yhden kivuliaan supistuksen. Edellisenä viikonloppuna lauantai-iltana alapäätä vihloi ja yön yli oli kivuttomia supistuksia. Rv 38 ja 39 minun oli tarkoitus tehdä viimeisiä valmisteluja, pestä vaatteita ja tehdä hankintoja. Ajatuksena oli myös tehdä jouluksi laatikoita pakkaseen. Lauantai-sunnuntai olimme ystäviemme luona ja kävelimme lauantaina paljon kaupungilla. Sunnuntai iltana harjoitimme sitä parasta ässää. Su-ma 19.-20.11.06 yön mulla oli säännöllisiä, ei kivuliaita eikä unia häiritseviä supistuksia (sillai vain, että kylkeä kääntäessä huomasi, että jatkuvat). [b]Maanantai 20.11.2006 (rv 38+2)[/b] [b]Klo 5 [/b]aamulla tuli vessapaperiin verirannut. Mietin siinä avomieheni kanssa, että soittelen neuvolaan klo 8, ja varmistan minkä verran sitä verta voi limatulpan kanssa tulla. Kohta huomasin, että mun on mentävä tyhjentämään suolta – todella epätavallista itselleni tuohon aikaan. Avomiehelle sanoinkin hänen lähtiessään, että synnytyksen käynnistyessä näin usein käy. [b]Klo 5.30 [/b]avomies lähti töihin ja mä palasin nukkumaan. Sitten alkoivatkin supistukset kivun kera. Rupesin kännykästä seurailemaan väliä - supistukset tulivat 6 min välein. [b]Klo 6[/b] jälkeen menin suihkuun suhteellisen varmana siitä, että lakkaavat siihen. No supistukset tihensivätkin vain tahtia, olivat 3-4 min välein ja kestivät n. 30s, joten ryhdyin aamupalalle. Ja aloin arpoa, milloin soittelen synnärille mahdollisesta sinne menosta ja pitäisikö siippa soittaa takaisin kotiin. [b]Klo 7[/b] mies soitti ja kerroin tilanteen, sovimme, että 8 kahvitauolla hän tsekkaa tilanteen ja tulee sitten tarvittaessa kotiin. Soitin synnärille ja toivottivat sieltä tervetulleeksi, kun siltä tuntuu. Tsekkasin vauvalle tulovaatteet ja pakkasin sairaalakassin – se oli mukavaa puuhaa supistuksia seuraillessa, jotka jatkuivat samaa rataa. [b]Klo 8[/b] mies soitti ja sanoin, että tulee kotiin, että mennään näyttäytymään. Kävin tyhjentämässä suolta kotona ollessa vielä pari kertaa aamuisen jälkeen ja verta tuli lisää siteeseen, jonka olin laittanut. [b] Klo 8.30[/b] mies tuli ja joi kahvit, mä laitoin viimeiset valmiiksi. Meinasin kirjoitella nettiin odottajien ketjuun, mutta se jäi sitten, kun supistuksia tuli sen verran tiuhaan ja ne kovenivat koko ajan. Ajateltiin, että katsotaan yhdeksältä vielä uutiset ja sitten mennään. [b]Klo 9[/b] (vähän ennen) kävin taasen vessassa ja verta oli tullut taas lisää. Minua alkoi huolestuttaa, joten lähdimme samantien. Automatkallakin olin vielä hyvin epäuskoinen ja jokaisen supistuksen jälkeen olin varma, ettei seuraavaa tule. [b]Klo 9.30[/b] saavuttiin sairaalaan, jossa mut laitettiin käyrille: seurattiin supistuksia ja vauvan sydänääniä. Inhottavaa maata supistusten aikana, ei autossa matkaaminenkaan kivaa ollut. [b]Klo 10[/b] käyrien jälkeen tehdyssä tutkimuksessa olin jo 7cm auki, joten oli hyvin varmaa, että veri tulee kohdun suulta. Se oli mahtavaa, eniten kun en halunnut sellaista, että sairaalaan tullessa olisi synnytys ihan alkutekijöissä ja pitkä rupeama edessä tai että lähettäisivät kotiin. Kohdunsuulla oli iso kalvorakko täynnä lapsivettä – patjana mahdolllisesti hidastamassa pään laskeutumista, ellei kalvot puhkea. [b] Klo 10.15[/b] siirryttiin synnytyssaliin – ammesali olisi ollut vapaana – olin ammetta toivonut avautumisvaiheeseen, koska en halunnut puudutuksia. Avautuminen oli niin pitkällä, että kätilö arveli olevan parempi mennä saliin, jossa on kunnon ilokaasulaite (ammesaliin ei laitetta ollut vielä uusittu) – sitä kun olin ajatellut käyttää. Eikä se veri olisi niin kauhean miellyttävää ollut siellä ammeessa, että ihan hyvä näin. Salissa istuskelin keinutuolissa, imin välillä ilokaasua. Ilokaasu kyllä auttoi rentoutumaan, mutta siitä tulee mielestäni vähän sellainen ikävä pöhnä/känniolo, joten en vetänyt kaasua koko aikaa, vaan aina jaksoittain. Kokeilin myös jumppapallon päällä olemista ja lantion heiluttelua. Nojailin sängylle nostettuun säkkituoliin ja avomies piti selässä lämmintä kaurapussia tai hieroi. Liikkeellä oleminen auttoi myös. Eniten pyrin aina supistuksen aikana rentouttamaan itseni ja hengittämään rauhallisesti ja syvään (hengitykseen ilokaasu auttaa mukavasti, koska pakottaa hyvään pitkään rytmiin). Ääntelin supistusten aikana myös matalaa aa-ta (silloin kun en käyttänyt ilokaasua), koska matalan äänen tekeminen rentouttaa, ja se auttoikin. [b]Klo 11.15[/b] lääkäri tuli tarkistamaan tilanteen ja varmistamaan, että istukka on siellä missä pitää, eikä kohdunsuulla, ja vuoto tulisi siitä. Ultrassa vauvalla oli kaikki hyvin ja istukka oli ylhäällä etuseinässä kuten pitikin. Varmistui, että verenvuoto on normaalia ja tulee kohdunsuulta. Olin 7,5 cm auki. Jos avautuminen ei etenisi (kalvorakon vuoksi), niin tunnin päästä kalvot puhkaistaisiin. Lääkärin tarkastuksen jälkeen menin suihkuun, jossa vietin epämääräisen ajan. Lämmin vesi rentoutti mukavasti supistusten aikana ja helpotti. Suihkun jälkeen keinutuolissa ja ilokaasun avulla yritin taasen rentoutua supistusten aikana. Kätilö on kirjoittanut, että klo 12 “keinutuolissa, pärjäilee hyvin”. Kätilö päivitteli useasti avautumisen aikana ja synnytyksen jälkeen, että olin niin rauhallinen. Välillä roikuin mieheni kaulassa ja pyörittelin lanteitani, yksi ystäväni oli kertonut sen auttavan, ja se auttoikin mukavasti supistusten yli. Jatkoin myös matalaa ääntelyä. Rentoutuminen supistusten aikana alkoi olla vaikeaa, koska ne heijastuivat ja tuntuivat nyt eniten etureisissä, joita en saanut rentoutettua keinutuolissa tai muuten. Aloin muutenkin epäilemään, että kuinkahan jaksan, kun nyt avautuminen oli edistynyt niin hitaasti, että jos tässä menee vielä kauan. Koko ajan avomieheni oli todella kannustava ja avautumisvaiheessa ehdotteli itse asentoja ja lämmitti omasta aloitteestaan kaurapussia ja hieroi selkää. Se oli mukavaa, että missään vaiheessa hänen kosketuksensa ei tuntunut inhottavalta, kuten monet kirjoittavat tarinoissaan, etteivät voineet sietää kosketusta. [b] Klo 12.20-12.35[/b] kätilö puhkaisi kalvot, lapsivesi oli hyvän väristä. Tuli yksi supistus ja sitten kätilö yritti laittaa sydänanturin vauvan päähän, joka siis irtosi. Seuraavan supistuksen jälkeen laittoi uudestaan, sekin irtosi. Kolmannella supistuksella kalvojen puhkaisun jälkeen tunsin ponnistuksen tarvetta. Sängyllä maatessa supistukset olivat todella vaikeita kestää (olivat sitä muutenkin). Kätilö tarkisti tilanteen ja olin kokonaan auki ja vauvan pää oli alhaalla. Ennen kalvojen puhkaisua kätilö kysyi jos haluaisin pudendaalipuudutuksen, kun oli ollut puhetta, että paikallista puudutusta voisin harkita. En ehtinyt päättää, kun oli jo myöhäistä puuduttaa, kun vauvan pää laskeutui tielle. [b]Klo 12.40[/b] alkoi ponnistus. Välilihaan laitettiin jokin vakio puudute. Supistukseni olivat hiukan lyhyitä, mutta niitä tuli tiheään, eikä vauhditustippaa tarvittu, kun minä ponnistin minkä pystyin. Epäilin kyllä kätilön vain puhuvan, kun sanoi edistyvän hienosti, itse kun entuntenut mitään tapahtuvan ponnistuksillani. Paitsi sitten kun sain pään ihan siihen suulle, niin sitten kyllä sattui ja kiristi. Sattui lähinnä ylös virtsaputken suulle (jota pudendaali ei olisi puuduttanut), ja paljon! Oli pakko ponnistaa, minkä pystyi, koska pään ulos saaminen oli ainoa, mikä auttaisi kipuun. Huutaminen antoi voimaa, ja miehen kannustus. [b]Tyttö syntyi 12.55. [/b] Itkettiin miehen kanssa, katsottiin toisiamme onnesta soikeena. Ihanin hetki meidän yhteisellä taipaleella. [b]Klo 13.07[/b] syntyivät jälkeiset, täydelliset. Napanuora oli kalvokiinnitteinen (voi hidastaa kasvua sanoi kätilö, äärimmäisen harvoin voi irrota ennen synnytystä ja tavataan 1-3% raskauksista sanoi internet). Välilihaan tuli 3 ommelta, oli I asteen repeämä. Virtsaputken suulta vuoti verta, mutta se rauhoittui, eikä tarvinnut ommella. Sain tytön rinnalle. Suloisen, pienen ihanuuden. Ensi-imetys sujui molemmista rinnoista. Isä kylvetti kätilön kanssa vauvan. Sitten nautin ruokaa ja juotiin tuoreen isän kanssa onnittelumaljat. Osastolle lähdettiin suihkun kautta klo 15 – mistä isäkin pääsi käymään syömässä (onneton unohti töihin eväänsä). Ja se meidän tyttö, joka yllätti iloisesti syntymällä ajoissa paino: 2855 pituus: 47 pipo: 33 pisteet: 9-10 Synnytyksen kesto 7h 37min Avautuminen 7h 10min Ponnistus 15min Jälkeiset 12min Synnärinä oli K-HKS



SYNNYTYKSIÄ:

Synnytyshaku-sivulle
Lähetä oma kertomuksesi

KERTOMUKSET:

Annin luonnonmukainen synnytys miehen ja doulan tuella

Eipä mennyt suunnitelmien mukaan :)

Joulutonttu 22.12

Kaksoset syntyivät 6.8.07

Pikku taistelija 3kk:tta etuajassa

Pienen prinssimme syntymä

Pikkumiehen matka maailmaan

Unto

"Ei taida ehtiä enää"

Perätilasynnytys

Raskas, mutta ihana kokemus

nopea neiti

Rinsessa

**ÄLKÄÄ IKINÄ**

Odottavan aika on piiitkä :)

Pienokaisemme syntymä

näin meillä

Pienen teräsmiehen syntymä

nopea synnytys

Ei se niin kauheaa ollutkaan

Minäkö sektioäiti?

Vaikeuksien kautta voittoon

Surullinen kokemus

Nopeaa toimintaa

Erilainen synnytys

2.5viikkoa etuajassa-poika:))

Ystävänpäivälahja

Pikkuisen Joonan syntymä

Myyn matka maailmaan

Näin syntyi Arttu

Pikkumies

6 vkoa etuajassa

Esikoisemme

Meidän Leevin tulo maailmaan

Helppo synnytys,ilman lievitystä

Pieni kukkaispoika

hitaasti mutta kuitenkin

visiitti Toisessa maailmassa...

Meijän vauva <3

Roni

Meidän perheen neljäs

Jännittävä kokemus.

Tää on aivan ylimainostettu juttu!

Tyttö yllätti tulemalla ajoissa

uskomaton ja aivan yllättäen

Pitkä synnytys

Kiia-Marian synnytys

IhanaKamala synnytys

kauan odotettu kullannuppu maailmaan

Meidän Onni

Meidän Hermanni

Helpompi, kun luulin

ei se ollutkaan niin hirveää kuin luulin.

neljännen lapseni synnytys...

kuin elokuvasta

pelottava synnytys

Jalmarin pikkuveljen syntymä

Fannin syntymä

Tytöllä oli kiire:)

Unelmasynnytys

Kun vauvamme syntyi

Nuppu prinsessamme!

hyperventilaatio ja nuori äiti

Kuudennella kerralla opin ponnistamaan

Sittenkin tosi toimet...

Vain 9 minuuttia

Masuasukin liian hyvät oltavat?

Vauhdikas ensisynnytys

Syntyi vihdoin

Pieni tyttö sieltä tuli!

PoikaNen

Kipeä, helpompi synnytys

Melkein liian pitkään kotona odottelua

Pikatoimitus

Ihmeperhe!!

Nuppusen syntymä

Juhannuspojan syntymä

Pikku-ukon maailmaan tulo

Kivuttomasti vanhemmiksi

Prinsessa ja teho-osasto

Oliver

Ihanan tytön ihmeellinen syntymä

Oma prinsimme

Oppikirjasynnytys

Helppo synnytys

Kolmannella kerralla "osasin" synnyttää

Ensimmäinen synnytys (miehen näkökulmasta)

Iida-neiti hurmasi isin ja äitin

Syyssateet toivat ihmeen mukanaan

Syntymäpäivä

Beeben syntymä

Pieni tonttupoika

Ihan ihana sektio

Meidän pienen syntymä

Suloisen tyttelin syntymä

Pikkuprinssimme syntymä

Traumaattinen synnytykseni

Aika moinen pakkaus...

Päivänsäteemme iloinen maailmaantulo

Ensimmäinen prinsessa

Tuoreimmat synnytyskertomukset

Vanhat synnytyskertomukset 1-110

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

hosted by Euronic Oy