|
|
KERTOMUKSET
toinen
raskausviikkoja: 37+6
käynnistyi: lapsivesien puhkeaminen
sairaalana: KOS
synnytystapa: kiireellinen sektio
erityistä:
ponnistusasento: (ei mitään)
kivunlievitys: spinaalipuudutus, epiduraalipuudutus
kokonaiskesto: 9t 0m
Meidän Onni
Oli 27.3.2006 ja rv 37+6 ja klo 00:15 kun lapsivettä lorahti kesken isin kanssa touhuamisen. Soitin kätilöopistolle ja sanoivat jotta odottelisin ihan rauhassa kotona kunnes supistukset olisivat kestäneet ainakin yhden tunnin ja muutaman minuutin välein. No pian ne supistukset sitten alkoivat ja kestettyään 1½h lähdin yksin taksilla sairaalassa käymään. Ajateltiin miehen kanssa jotta käyn siellä tarkistuttamassa tilanteen ja sitten vasta soitetaan hoitaja esikoiselle.
Klo 02 olin sairaalassa. Synnytysosastolla minut otti vastaan hiukka töykeä kätilö. Hän vei minut synnytyssaliin nro 7. Siellä minut pistettiin vuoteeseen maate ja sydänääniä ja supistuksia mittailtiin. Olin vain 1½cm auki, mutta kätilön käsineeseen tuli sellaista marjapuuron väristä ja tuntuista mössöä. Minä tietysti hätäännyin. Kätilö sanoi ettei mitään hätää. Koneelle ei piirtynyt ollenkaan mun supistuksia vaikka ne oli tosi kipeitä. Kätilö epäili josko mua nyt ollenkaan edes supistaa..huah. Kätilö sanoi, jotta koitas nyt nukkua hiukan. Enhän mä tietenkään saanut enää nukuttua, vaan soitin mieheni paikalle. Hänellä kuitenkin menee aikaa saada 2v 4kk vanhan tulevan isoveljen hereille ja kummiensa luo hoitoon. Mies tuli vierelleni jännittämään klo 04.30.
Klo 04:45 lääkäri tuli ja sanoi jotta pian voitais kalvot puhkaista ja saadaan synnytys etenemään, olin 3cm auki. Klo 05 puhkaistiin kalvot ja lääkäri uskoi minua kun sanoin että supistukset ovat kipeitä ja haluisin epiduraalin. Klo 05:15 tuli vanhempi anestesialääkäri laittamaan epiduraalipuudutusta, vasta kolmannella yrittämällä se onnistui. Itkin kun sattui sekä pistäminen että supistukset ja paikallaan vaan piti olla. Epiduraali auttoi pian ja sain torkuttua hetken. Synnytyslääkäri tuli pian uudestaan ja tehtyään sisätutkimuksen hänkin huomasi marjapuuroa tulevan. Vauvalle laitettiin anturi päähän. Syke oli aluksi siinä 150-160. Kello 8:30 olin 6cm auki ja sain pyynnöstä lisää kipulääkettä. Vauvan syke nousi yli 200 ja minulle tuli kylmä. Kuume oli nousemassa. Lääkäri käski laittaa vielä tarkemman anturin vauvan päähän. Se sitten ilmoittikin mahdollisesta vauvan ahdingosta, jopa hapenpuute. Osastonlääkäri ja synnytyslääkäri päättivät klo 09 että tehdään kiireellinen sektio. Aloin hysteerisesti itkemään, en tajunnut yhtään mitä on tekeillä. Kaikki alkoivat touhuta ympärillä ja mieheni jäi aivan yksin. Minut vietiin hissillä ylös leikkuriin ja itkin edelleen, olin aivan varma että vauva on kuollut.
Leikkurissa aivan yli ihana anestesialääkäri lohdutteli minua ja sanoi ettei mitään hätää ole. Pian olivat valmistelut valmiit ja mieheni tuli vierelleni. Itkin edelleen eikä miehellänikään ollut kaukana. Aluksi tunsin kipua veitsen leikatessa ihoani, puudutetta lisättiin nopeasti. Ei mennyt kauaa kun minua heiluteltiin edestakas ja se oli aika hassua. Salissa oli paljon väkeä, mutta se johtui siitä että oli opiskelijoita paikalla. Klo 9:20 syntyi täyden kympin poika, paino tasan 4000g ja pituus 51cm ja pipo 37½cm. Pojalla ei ollutkaan ollut mahassa mitään hätää, onneksi. Näin pikaisesti vauvan ja sitten isi vei kätilön kanssa hänet pois. Minua kursittiin vielä tunti kasaan, oli vatsalihakset revenneet raskauden aikana. 1½h olin heräämössä, kunnes minut vietiin osastolle missä isi ja poika minua jo odottelivat.
Sairaalassa olimme pojan kanssa kaksi yötä, olimme molemmat kunnossa ja halusin pian kotiin isovelin tykö. Kaikki sujui hyvin! Ja nyt meitä on neljä.
|
SYNNYTYKSIÄ:
Synnytyshaku-sivulle
Lähetä oma kertomuksesi
Tuoreimmat synnytyskertomukset 
Vanhat synnytyskertomukset 1-110
|
