Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:
Sairaalakassi
Synnytystoiveet
Onnea uudelle äidille
Vinkkejä vuodeosastolle
Synnytyslinkit
Synnytyskyselyt

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

KERTOMUKSET

Päivänsäteemme iloinen maailmaantulo  

esikoinen
raskausviikkoja: 39+6
käynnistyi: spontaanisti supistuksilla
sairaalana: Länsi-Pohjan keskussairaala
synnytystapa: alatiesynnytys
erityistä:
ponnistusasento: perinteinen puoli-istuva
kivunlievitys: ei mitään
kokonaiskesto: 5t 14m

Päivänsäteemme iloinen maailmaantulo


Oli keskiviikko aamu kun heräsin, kello oli silloin 5.00. Makoiltuani vähän aikaa sängyllä piti minun lähteä käymään vessassa. Pissalla ollessani huomasin, että alushousuihin oli tullut jotain rusehtavan näköistä limasta mömmöä. Ajattelin heti, että nyt se limatulppa on lähtenyt kokonaan, sillä lauantai-iltana oli tullu vähän verta kun kävin pissalla. Päästyäni takaisin sänkyyn vessa reissulta, tuli jotenkin outo tunne mahaan, ennen en ollut sellasista kokenut. Tuli lähinnä mieleen siitä tunteesta kuin kuukautiset olisivat alkamassa tai jotain. Siinä sitten olin vähän paniikissa, että onko tämä sitä synnytyksen alkuvaiheita. Herätin siinä mieheni ja kerroin hänelle miten asiat olivat. Hän vain sanoi unisena, että ei siellä varmaan mitään hätää ole, yritä vain nukkua. Mutta eipä siinä tilanteessa juurikaan nukuttu kun kattelin kelloa, saadakseni selville, että ovatko ne näitä kauan odotettuja supistuksia. Kello oli 7.00 kun herätin mieheni uudelleen, koska silloin olin varma, että supistuksiahan ne olivat. Siinä hän sitten ehdotti, että menisin käymään suihkussa ja niin olin ajatellut mennäkin, olin täällä kuullut, että lämmin suihku auttaa supistuksiin. Suihkussa olin noin 20 minuuttia, siellä ollessani supistuksia ei tuntunut tulevan enää yhtään. Vaatteet saatuani päälle alkoi supistella taas. Silloin mieskin nousi sängystä ylös. kello oli tuolloin 7.30. Mieheni lähti keittämään aamukahvia, sillä välin mie laittauduin valmiiksi ja pakkasin laukun, jota ne ollut vielä kerennyt pakata, ajatuksissa oli kyllä käynyt jo monta päivää, mutta aina se vain oli jäänyt tekemättä. Pakattua laukun ajattelin, että eihän me nyt vielä voida lähteä kun nuo supistuksetkaan ei vät tunnu mitenkään kivuliailta. Joten sitten päätettiin jäädä vielä kotiin. Supistuksia tuli 8 minuutin ja 6 minuutin välillä, joka toinen oli 8 minuuttia ja joka toinen 6 minuuttia. Mieheni säikähti sitä vähän ja alkoi soittamaan hammaslääkäriin peruakseen tämän päiväisen ajan, hänelle oli sattunu juuri tälle päivälle aika, mutta pyysin odottamaan niin kauan, kunnes olin soittanut synnärille ja kysellyt, että mitä tehdään, tullaanko synnärille vai jäädäänkö kotiin. Kätilö ehdotti jäämään vielä kotiin, koska lapsivesi ei ollut vielä tullut ja että sitä kannattaa olla niin kauan kotona kuin vain voi, ei se vauva sieltä ihan noin vain tule. Niinpä sanoin miehelleni, että hän voi mennä sinne hammaslääkäriin, ei tässä vielä ole vielä minkäänlaista hätää. No mutta loppupeleissä hän perui sen ajan, sillä eihän siellä pysty keskittymään mihinkään kun oma vaimo supistelee kotona. Kello tikitti jo vartin vaille kymmentä kun uni alkoi painaa silmää kummankin silmää. Menimme sitten nukkumaan, miehenihän nukahti heti, mutta miehän en juurikaan saanut unesta kiinni kun heräsin aina kun supistus tuli, ne olivat alkaneet tuntua jo vähän voimakkaamilta, mutta tulivat vielä 10 minuutin välin. Herättyäni yhden maissa huomasin, että olin nukkunutkin peräti kaksi tuntia ja supistuksetkaan eivät tulleet juuri sillä hetkellä voimakkaina, tuskin tuntuivat ollenkaan. Silloin käväsi mielen vieressä, että eipä me lähdettykään katsatamaan synnytyssalia. Meille oli sattunut neuvola-aika samalle päivälle ja se oli 14.00, joten tunnin päästä olimme sitten siellä. Terveydenhoitaja oli sitä mieltä, että me tänään lähdettäisiin sairaalaan. Siellä minua supisti kerran ja aika voimakkaasti. Neuvolasta lähdettyämme, kävimme vanhempieni luona hakemassa kameran, jos me sittenkin joudutaan lähtemään synnyttämään niin onpa ainakin sitten kamera valmiina meillä niin ei tarvi sitten koukata enää sen kautta kun olisimme menossa synnärille. Niin ja olihan minulla kova halu kertoa teillekin mitä tänään oli tapahtunut, joten siinä oli toinen syy käyntiimme vanhemoieni luona, sillä meillä omassa kotona ei ole tietokonetta. Kotiin tultuamme mieheni alkoi tekemään ruokaa ja syönnin jälkeen menin nukkumaan. Kello oli tuolloin jotain 4. Sängyssä ollessani supistuksia alkoi taas tulemaan, mutta niissä oli nyt väliä 20 minuuttia, joten sain hyvinkin nukuttua. Herättyäni lähdin käymään taas suihkussa, supistusten väli oli taas tullut 10 minuuttiin. Suihkun jälkeen meille tuli käymään äitini ja siskoni. He olivat ostaneet pienokaiselle vaatteita ja toivat ne sitten meille. Äiti ihmetteli, että miten mie en näytä ollenkaan kipeltä, vaikka mulla supistuksia tulikin. Kello oli siihen aikaan 18.30 ja supistukset alkoivat jo tuntua paljon voimakkaammilta kuin edelliset, mutta ei mitenkään ylitsepääsemättömiltä. Siinä sitten kun kyläläiset lähtivät aloin ottamaan aikaa supistusten välillä. Niitä tuli aika epäsäännöllisesti, mutta melko tiheäään, 2, 5, ja 3 minuutin välein. Siinä vaiheessa sanoin miehelleni, että jokohan me lähdettäisiin synnriä kohti, mutta päätinpä ensiksi soittaa sinne. Siellä kätilö sanoi vain samat mitä aamullakin, mutta sen se sanoi, että voi tänne tulla jos on kovatkin kivut niin lievitetään niitä sitten täällä kun suihku ei enää auta. No mehän sitten jäätiin edelleen kotiin ja mie häippäsin suihkuun, vaikka supistukset ei tuntuneet vieläkään kovilta. Suihkusta tultuani lähdimme sairaalaan, koska pelkäsin, että jospa se lapsivesi tulee kotiin niin kuinka nopeasti tulee lähtö ja miehän en kiireesta tykkää...kello oli 21.30 lähdettyämme kotoa. Meillä oli sairaalaan matkaa 25 km. Perille päästyämme kello oli 22.00. Sinä aikana kun ajettiin sairaalaan, supistukset olivat tulleet säännölliseksi ja niitä tuli 4 minuutin välein. Sairaalassa meitä tuli vastaan vaalea naisktilö. Hän ohjasi meidät huoneeseen, jossa han antoi minulle sairaalaanvaatteet. Siinä hän sitten kysyi, että sinäkö olet se, joka on soittanut tänne useaan otteeseen. Vaatteiden vaihdon jälkeen kätilö alkoi tutkimaan tilanteen alapäästä. Tutkittuaan tarpeeksi kätilö kysyi ihmetellen, että miten ihmeessä olet selvinnyt nuinkin pitkään kotona. Minuahan ihmetytti kovati, että mikäs siellä oli ollessa kun supistukset eivät tuntuneet juurikaan ja niitä kovempiakin pystyi livittämään suihkulla. Kätilö vaan hymyili ja sanoi, että ihmeellistä kun sie olet auennut jo 7 cm, että kyllä tässä muutaman tunnin päästä aletaan synnyttämään. Ennenkuin kätilö lähti valmistelemaan synnytyssalia hän antoi minulle peräruiskeen. Sen jälkeen sainkin istua vessassa monta minuuttia ja aina kun pääsin vessasta ulos, tuli uusi hätä. Eihän auttanut muu kuin mennä, muuten se olii tullut siihen sängylle....:) Siinä kätilöä odotellessa mieheni otti viime hetken kuvia, ennekuin maha olisi poissa. Sitten se kätilö tulikin. Pääsimme synnytyssaliin odottelemaan vauvan syntymää. Miehelläni oli siinä vaiheessa perhosia vatsassa, ainakin se näin sanoi. Minulla tass oli vielä hetkisen vauva vatsassa...;) Kello oli jotain 23.00 kun kätilö antoi minulle sellaisen rentouttavan piikin, joka rentoutti erityisesti kohdun lihaksia tai jotain sinne päin..:)Käväsin vielä vessassa ja sieltä tultuani minulla valui jotain kirkasta nestettä reittä pitkin, säikähdin sitä vähäsen, sitten otettiin testi, että oliko se lapsivettä ja niinhän se oli, mutta sitä tuli ihan mitätön määrä. Katsottiin kuinka paljon olin avautunut ja senttejä oli 8 cm. Supistukset alkoivat tuntua jo tosi voimakkailta, koska ne olivat tihenyneet huomattavasti. Kätilö oli kysellyt melkein koko illan kun oltiin oltu siellä, että mitä kivunlievityksiä sie haluat, mutta en halunut mitään, sillä supistukset eivät tuntuneet pahoilta. Niinpä hän jatkoi kyselyä lievityksistä, mutta en edelleenkään halunnut mitään. Sitten supistukset alkoi tuntua tosi voimakkailta ja peräpäässä sellaista pakottavaa tarvetta, alettiin tutkimaan kuinka paljon olin avautunut ja silloin oli 9 cm. Minulla ei ollut vielä tullut lapsivettäkään, joten puhkasimme samalla kalvot. Silloin kätilö sanoi, että odotellaan vielä vähän aikaa niin päästään sitten hommiin. Minä siemailin jonkin verran ilokaasua, mutta ei se minusta ollut mitenkään hyvää, tuli vain vähän paha olo siitä. Sitten se tutki vielä viimeisen ja niinhän me oltiin jo avauduttu 10 cm. Nyt alettiin siis tosi hommiin. Ensiksi minun piti ollaan kyljellään ja toinen jalka siinä pitimen päällä. Siinä asennossa kun olin piti minun vähän ponnistaa. Oltuani siinä käski kätilö siirtää toisenkin jalan nyt siihen pitimelle. Siinä minä sitten makasin ja odottelin supistusta. Supistuksen tultua sain luvan ponnistaa. Samaan aikaa huoneeseen tuli toinenkin kätilö ja sitten ponnistin. Se tuntui aivan taivaalliselta ei millään haluttanut lopettaa..:). Kätilö sanoi ponnistusta ennen, että otat happea ja sitten ponnistuksen aikana et periaatteessa hengitä vaan ponnistat yhden supistuksen aikana noin kolme kertaa. Kerkesin varmaan pari kertaa ponnnistaa kun toinen kätilö tuli minun päälle ja painoi mahasta aina samaan aikaa kun ponnistin. Sitten kuulin kun kätilö sanoi että hyvin menee hiukset näkyy jo, jatka samaan malliin. Sitten ponnistin vielä pari kertaa ja sieltähän se pieni pojan pallero syntyikin pienellä avustuksella, ensiksi siltä ruiskahti jotain nestettä, varmaankin loput lapsivedet, jota tuli jopa minun kasvoillekin ja sitten alkoi kuulumaan itkua. Kello oli siihen aikaa 00.26. Kun poika pääsi ulos mahasta se laitettiin samantien minun paidan alle. Jalat ja muukin alapää jäi paidan ulkopuolelle, joten poika päätti samantien pissata...:)Sitten isukki sai leikata napanuoran joka onnistui erityisen hyvin. Sitten kun poika oli ollut jonkun aikaa ikionnellisen äidin sylissä hänet vietiin kylpyyn ja mittauksiin isän kanssa. Siellä kun poika ja isä touhusivat esitteli kätilö minulle istukan, joka oli tullut viimeisenä. Se oli kyllä hienoa katsoa minkälaisessa pussissa se meidän vauva on oikein ollut. Sitten alkoi se ikävin kohta. Minun välilihani oli jouduttu leikkamaan, joten tikkien laitto tuntui vähän ikävältä, varsinkin sellaisella pienellä neulalla laitetut pistot ja niistä joka toinen. Kun isä ja poika tulivat saliin takaisin sain vihdoin tietää pojan mitat. Pituutta oli kertynyt 49,5cm ja painoa oli tullut 9 kuukaudessa 3070kg, pään ympäryys oli 33,8cm. Siellä me sitten onnellinen perhe kahvittelimme onnittelukahveja. Yritin imettääkin mutta ei se onnitunut, mutta eipä sillä vissiin ollut nälkäkään kun se nukahti samantien. Synnytyksen kokonais kesto oli 5 tuntia ja 14 minuuttia, ponnistusvaihde oli 11 minuuttia ja jälkeisvaihde 4 minuuttia. Tämä oli minun ensimmäinen lapsi ja synnytyksestä jäi tosi hyvät muistot, ajattelin mennä käymään siellä vielä uudestaankin, että lapsia tehdään vielä lisääkin, mutta jonku vuoden päästä sitten taas :) .



SYNNYTYKSIÄ:

Synnytyshaku-sivulle
Lähetä oma kertomuksesi

KERTOMUKSET:

Annin luonnonmukainen synnytys miehen ja doulan tuella

Eipä mennyt suunnitelmien mukaan :)

Joulutonttu 22.12

Kaksoset syntyivät 6.8.07

Pikku taistelija 3kk:tta etuajassa

Pienen prinssimme syntymä

Pikkumiehen matka maailmaan

Unto

"Ei taida ehtiä enää"

Perätilasynnytys

Raskas, mutta ihana kokemus

nopea neiti

Rinsessa

**ÄLKÄÄ IKINÄ**

Odottavan aika on piiitkä :)

Pienokaisemme syntymä

näin meillä

Pienen teräsmiehen syntymä

nopea synnytys

Ei se niin kauheaa ollutkaan

Minäkö sektioäiti?

Vaikeuksien kautta voittoon

Surullinen kokemus

Nopeaa toimintaa

Erilainen synnytys

2.5viikkoa etuajassa-poika:))

Ystävänpäivälahja

Pikkuisen Joonan syntymä

Myyn matka maailmaan

Näin syntyi Arttu

Pikkumies

6 vkoa etuajassa

Esikoisemme

Meidän Leevin tulo maailmaan

Helppo synnytys,ilman lievitystä

Pieni kukkaispoika

hitaasti mutta kuitenkin

visiitti Toisessa maailmassa...

Meijän vauva <3

Roni

Meidän perheen neljäs

Jännittävä kokemus.

Tää on aivan ylimainostettu juttu!

Tyttö yllätti tulemalla ajoissa

uskomaton ja aivan yllättäen

Pitkä synnytys

Kiia-Marian synnytys

IhanaKamala synnytys

kauan odotettu kullannuppu maailmaan

Meidän Onni

Meidän Hermanni

Helpompi, kun luulin

ei se ollutkaan niin hirveää kuin luulin.

neljännen lapseni synnytys...

kuin elokuvasta

pelottava synnytys

Jalmarin pikkuveljen syntymä

Fannin syntymä

Tytöllä oli kiire:)

Unelmasynnytys

Kun vauvamme syntyi

Nuppu prinsessamme!

hyperventilaatio ja nuori äiti

Kuudennella kerralla opin ponnistamaan

Sittenkin tosi toimet...

Vain 9 minuuttia

Masuasukin liian hyvät oltavat?

Vauhdikas ensisynnytys

Syntyi vihdoin

Pieni tyttö sieltä tuli!

PoikaNen

Kipeä, helpompi synnytys

Melkein liian pitkään kotona odottelua

Pikatoimitus

Ihmeperhe!!

Nuppusen syntymä

Juhannuspojan syntymä

Pikku-ukon maailmaan tulo

Kivuttomasti vanhemmiksi

Prinsessa ja teho-osasto

Oliver

Ihanan tytön ihmeellinen syntymä

Oma prinsimme

Oppikirjasynnytys

Helppo synnytys

Kolmannella kerralla "osasin" synnyttää

Ensimmäinen synnytys (miehen näkökulmasta)

Iida-neiti hurmasi isin ja äitin

Syyssateet toivat ihmeen mukanaan

Syntymäpäivä

Beeben syntymä

Pieni tonttupoika

Ihan ihana sektio

Meidän pienen syntymä

Suloisen tyttelin syntymä

Pikkuprinssimme syntymä

Traumaattinen synnytykseni

Aika moinen pakkaus...

Päivänsäteemme iloinen maailmaantulo

Ensimmäinen prinsessa

Tuoreimmat synnytyskertomukset

Vanhat synnytyskertomukset 1-110

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

hosted by Euronic Oy