Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

M&M
 

Minna
 

Ninniliina

 

Reetta
 

Sporttimamma
 

ODOTTAVAN PÄIVÄKIRJA, OSA 2:

Puolessa välissä

SISÄINEN ELÄMÄ

Katsoimme tänään tv-ruudulta kohdussani kasvavaa lasta. Tiesiköhän se, että sitä tarkkaillaan? Vauvalla on kaikki raajat ja elimet paikoillaan ja aivotkin oikeassa järjestyksessä, se tieto helpottaa. Siellä hän köllötteli jalat suorana eikä juuri jaksanut kuvauksissa poseerata, mitä nyt vähän jalkapohjaa rapsuttaa. Tuo ihmeellisesti kaksinkerroin – ei siis söpösti sikiöasennossa – viihtyvä pikkuolento on meidän lapsi. Miksihän se tykkää olla jalat suorana, me molemmat kun olemme niin jäykkiä ettemme saa suorilta jaloilta sormia lattiaan? Ehkä hän on päättänyt muuttaa maailman ja harjoittelee jo hyvissä ajoin venytysliikkeitä. Pakko oli hieman herkistyä sitä suttuista mustavalkoesitystä katsoessa.

Raskauteni on täsmälleen puolessa välissä ja olen ehtinyt tottua tähän jatkuvaan vatsan pinkeyteen ja hidastuvaan olemukseen. En kauheasti pidä siitä, miltä minusta fyysisesti tuntuu enkä siitä, etten mahdu enää omiin vaatteisiini, mutta tieto tulevasta vauvasta auttaa kestämään tämän turpoamisen. Ja ahdinkoa kompensoi hieman myös se, että saan shoppailla hyvällä syyllä uuden kesägarderobin ilman sivuhuomautuksia aviopuolisoltani.

Vauva kasvaa vatsassani ja kommunikoi lähinnä jaloillaan. Olen tuntenut sen liikkeet kaksi-kolme viikkoa ja miehenikin on onnistunut bongaamaan muutaman terävän potkaisun. Toistaiseksi ne lähinnä kutittavat, mutta osaan jo sanoa milloin ovat vilkkaimmat hetket päivästä. Lounaan jälkeen päivällä voin tietokoneen ääressä istuessani tuntea potkut, samoin myöhään illalla. Lapsi pitää siis ruuasta ja illan tunneista – tulee vanhempiinsa.

YMPÄRISTÖN REAKTIOT

Tulimme niin sanotusti kaapista ulos aiemmin keväällä ja kerroimme lähipiirissämme sekä töissä tulevasta perheenlisäyksestä. Vastaanotto oli varauksettoman ilahtunut, tosin töissä tietysti ihmiset ajattelevat sijaisia, aikatauluja, ehkä jopa hieman kadehtivat äitiyslomalle pääsevää. Ja miksei kadehtisi, odotan itse pitkää taukoa töistä innolla, vaikka se tulee olemaan myös työlästä aikaa. Ystävieni keskuudessa asia on otettu suurella mielenkiinnolla vastaan, onhan iso osa ystävistäni vielä sinkkuvaiheessa. Ja useimmiten kuultu kommentti oli tiedon paljastuttua: ”No tätä on kyllä jo odotettukin!”

Se hauska puoli raskaudessa on, että oppii uusia puolia myös ympärilläolijoista. Esimerkiksi työpaikalla syntyy selkeästi äitien ja tulevien äitien klubi, johon ei muita voi kuulua eikä siihen muita haluaisikaan kuulua. Satunnaisina hang-aroundeina saattavat olla tuoreehkot isät, jotka ilahtuvat saadessaan hetkellisesti jakaa kokemuksiaan lastenteosta ja -hoidosta. Jutellaan mammavaatteista, kantoliinoista, ensilakanoista, vatsanahan venymisestä, vertaillaan pahoinvointeja, laskettuja aikoja, vaunumalleja.

NEUVOLAN IHMEMAA

Uusi tuttavuus on myös neuvola, jossa sujuvasti pehmolelujen ja punnitusvaakojen keskellä mittaillaan verenpainetta ja rupatellaan rennosti ruumiintoiminnoista. En ole koskaan ollut mikään terveyskeskuspalveluiden kanta-asiakas ja on jotenkin vierasta käydä säännöllisen useasti kertomassa puolituntemattomille intiimiasioistaan. On hämmentävää aloittaa neuvolakäynti ensimmäiseksi pissaamalla muovimukiin, jotta hoitaja voi käydä tutkimassa siitä verekseltään valkuaiset. En ole aiemmin ajatellut moisesta pitoisuudesta yhtikäs mitään, nyt sitä tarkkaillaan kuntapalvelujen taholta säännöllisesti. Eikä siinä vielä kaikki: tuo henkilökunta tuntee koko meidän kylän valkuaispitoisuudet ja lasketut ajat, tarkkailu on kollektiivista.

Hyvä, että tarkkaillaan, Suomessa saa hyvää ja kattavaa äitiyspalvelua. Päivälehti on julkaissut juttusarjaa Intian naisista tänä keväänä ja vertailun vuoksi luin jutun mumbailaisesta pienen lapsen äidistä, joka käy imetysten välissä siivoamassa toisten naisten koteja, jotta elättäisi perheensä. Hän oli vasta toisen raskauden puolivälissä tajunnut mennä sairaalaan, jotta saisi äitiyspalveluja. Hän sai synnyttää sairaalassa ja lapselle rokotteet, mutta sen kummempia palveluja ei äidille tarjottu. Ja hän oli erittäin kiitollinen niistäkin. Me elämme täällä runsaudensarvessa äitiyspakkaustemme ja korvaustemme kanssa.

En todellakaan halua valittaa, mutta jossain kohtaa tulee ajatelleeksi myös, että onko tämä kaikki ohjastus ihan tarpeen. Esimerkiksi silloin kun istuu neuvolan johdantoluennolla kuuntelemassa diplomaattisesti ilmaistuna flegmaattista neuvolantätiä ulkolukemassa Kelan oppaasta korvausperusteita ja silloin kun tämä toteaa, että kaikesta huolimatta vanhemmuus voi olla iloinen asia. Silloin tulee ajatelleeksi, miksi tämä ihminen on halunnut tulla – tai miksi hänet on päästetty - puhumaan meille tuleville vanhemmille yhtään mitään. Mutta sitten kuulee seuraavalla lääkärin vastaanotolla ensimmäistä kertaa vauvan sydänäänet ja voi taas todeta, että neuvola on ihan hyvä ja järkevä paikka.

KAIKKI IRTI MAHASTA

Tulossa on kuuma kesä. Kaikki huokailevat puolestani ja povaavat minulle helteillä puuskuttamista ja turvotuksen tuskaa. En aio alistua näille uhkakuville vaan nauttia tulevasta kesästä ja pitkästä lomasta ennen todellista koitosta. En myöskään osaa olla huolissani tai pelätä synnytystä, aika monen tiedetään siitä jo selvinneen eikä se voi olla minullekaan mitenkään ylivoimaista. Enemmän pohdin sitä, miten selviän vauvan kanssa, miten jaksan olla kotona niin pitkän ajan ja millainen kasvattajan rooli minun tulisi ottaa.

Ennen kuin osaan kysymyksiini vastata, täytyy vauvan kuitenkin syntyä. Haluan tutustua häneen, tutkiskella rauhassa millainen ihminen hän on. Eihän voi päättää, että olen sitten tiukka kasvattaja enkä anna periksi. Ja sitten lapsi onkin valtavan joustava ja myöntyväinen kaikkeen ja minä tiukkana kasvattajana jyrään hänen persoonansa, koska en voi pyörtää päätöstäni. Tai sitten päätän olla vapaa kasvattaja ja lapsi käyttää kaikki porsaanrei’ät hyväkseen ja vapaus muuttuu kaaokseksi, jossa sen kummemmin vanhemmat tai lapsi emme tiedä paikkaamme.

Aion siis ottaa rennosti ja katsoa mitä tuleman pitää. On tässä aikaa vielä pohtia syvällisiä, mutta myös remontoida taloa ja hankkia vaunut ja sängyt. Aion ottaa kaiken irti mahastani, pistää hipahtavan hellekaavun päälle ja istua bussissa meille invalideille varatuilla penkeillä ja mennä Stockalla jonon ohi kun joku huomaavainen kanssaihminen sitä ehdottaa. Kerrankos sitä nainen on paksuna.

Reetta

« Lue Reetan edellinen kirjoitus

Lue Reetan seuraava kirjoitus »

Alkuraskaus
Keskiraskaus
Synnytyksen jälkeen

 

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy