Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

M&M
 

Minna
 

Ninniliina

 

Reetta
 

Sporttimamma
 

Osa II

5.3.
” On se kiva kun joku tulee tänne vauvan takia, kun aina vaan saa muuten noita e-pillerireseptejä määräillä...”, totesi lääkäri mennessäni ensimmäiseen tarkastukseen 17.2. Jatko oli vielä parempaa: ”kun nyt tuossa nuo ultralaitteet on, niin katsotaan, että mitä sinne kuuluu.” Olo oli aika epätodellinen kun ruudulle ilmestyi pieni olio. Voiko tuollainen todella olla minun mahassani? Siellä se räpiköi ja teki kuperkeikkoja ja käänsi tietysti selkänsä kun piti ottaa kuva...

Nyytti 17.2.
Odotin siis innolla varsinaista ensimmäistä ultraa kun isukkikin tuli mukaan. Kuinkas sitten kävikään.Lääkäri olikin todellista ”halki poikki ja pinoon” –sorttia. Hommaan meni n. viisi minuuttia tyyliin: ”Siihen ylös ja jalat enemmän auki. Tuollahan se sikiö onkin ja tästä saadaan mitaksi 12 senttiä. Ja sitten sydämensyke kuuluu tässä ja ihan hyvä pulssi 149. Ja niskaturvotus 1,7 eli iha hyvä. Tässä oli kaikki tällä kertaa.” Olin hämmästyksestä täysin sanaton, enkä kyennyt edes kysymään, että kerrotko vielä minkä kokoinen se on, kun meni täysin ohi. Ollessamme oven suussa jo poitumassa huoneesta, lääkäri huikkasi perään, että olisiko ollut jotain kysyttävää. Ei ollut. Ei enää siinä vaiheessa.
Tiedän, että kaikki äidit eivät edes pääse tähän ultraan kun kunnat eivät sitä tarjoa ja lisäksi se osassa kunnista on maksullinen. Totta myös on, ettei ultrassa millään elämysmatkalla olla ja tärkeintähän on, että pienellä on kaikki kunnossa. Mutta silti! Varmasti kohtunäkymiin kyllästyy kun niitä joka päivä katselee, mutta kyllä lääkärien silti soisi ottavan huomioon, että jokainen raskaus on vanhemmille ainutlaatuinen kokemus. Lisäksi kun kyseessä todella on ensimmäinen lapsi, voisi kuvitella, että lääkärillä on sen verran tilannetajua, että ymmärtää kuinka merkittävä hetki oman tulevan lapsen näkeminen on. Kuvien reunoista sitten jälkeenpäin lunttasimme maha-alienin tärkeimpiä mittoja. Paljon muuta iloa niistä ei sitten ollutkaan. Epätarkoissa suhruissa näkyi vain jokin möykky, josta ei oikein pystynyt päättelemään, että mitenpäin se nyt oikein edes on.
Jäin töissä ”kiinni” muutama viikko sitten. Perehdyttäjällemme on ilmeisesti mummoksi tulon myötä kehittynyt jonkin sortin ”raskaustutka”. Ollessani viikolla 11, hän yhtäkkiä kysäisi, että olenko raskaana. Monet ovat alkaneet muuten epäillä, että meillä leviää jotain raskaudelle altistavaa ainetta töissä osastolla ilmanvaihdon mukana: tällä hetkellä raskaana on neljä ihmistä ja juuri synnyttäneitä kaksi.
Kiinnijäämisen seurauksena päätimme, että ehkä on aika kertoa uutinen tuleville isovanhemmille. Vaikka vannotimme, että asiasta ei saa vielä puhua, se oli kuulemma ollut pakko kertoa muutamalle ja taas muutamalle muulle ihmiselle.

26.3.
Työvaatteidemme suunnittelijat ovat kai suuressa viisaudessaan päätelleet, etteivät pienet ihmiset saa lapsia. Pienimmät äitiyshousut ovat kokoa 36 ja ulottuvat minua kainaloihin. (Tai vaihtoehtoisesti haaraosa on hoppari –tyylisesti lähempänä polvia kuin oikeaa kohtaa.)
Raskaus on tähän mennessä ollut aikamoista ihmettelyä ja mahan paapomista. Olen aina ollut melko pienikokoinen ja varsinkin se, että maha on alkanut kasvaa ylempää, tuntuu jännältä. Olen aina pitänyt raskaana olevia naisia sekä vauvamahaa kauniina. Yksi tuttuni sanoi kerran, että hänkin haluaisi itselleen sellaisen mahan, kunhan sen vain saisi yöksi pois, että voisi nukkua mahallaan. Niinpä niin. No, lukuunottamatta sitä tosiasiaa, ettei mahallaan oleminen ole enää ollenkaan mukavaa, olo on tällä hetkellä ihan kiva. Ihmettelen edelleen peilikuvaani, mutta vielä oudommalta tuntuu, että siellä mahassa todellakin on pieni ihminen.
Posti toi netistä tilaamani kesävaatteet. Olivat tosi kivoja, ainakin siihen asti, kunnes mieheni kysyi, että minä kesänä ajattelit noita pitää? Fakta-anarkisti!

2.4.
Kävimme pari päivää sitten neuvolassa. Jostain syystä Nyytin sydänäänien kuunteleminen on minulle tunnetasolla paljon isompi asia kuin Nyytin näkeminen ultrassa. Jotenkin se vaan kai on vieläkin konkreettisempi todiste siitä, että kaikki on hyvin. Isä-Antti on kovasti maanitellut Nyyttiä potkimaan. Nyytti on toistaiseksi päättänyt pysytellä hissukseen.
Olin päättänyt, että minähän en kovin aikaisin mitään vauvatavaroita sitten osta, mutta tänään löysin itseni vaunukaupasta kuuntelemasta vaunuesittelyä. Luultavasti ei mene kauaa ennenkuin olen vintillä penkomassa omia ja sisarusteni vanhoja vaatteita, jotka äitini on säästänyt. Ja missä se pinnasänkykin on...?
Toisaalta parin viikon päästä pääsemme ensimmäiseen ikiomaan kotiimme, jossa alkaakin sitten remontti. Voipi olla ihan hyvä, että joudun välillä vauvanvaunujen värin sijaan miettimään seinien väriä. Mistä saisi vielä vähän lisää motivaatiota töihin?

11.4.
Ilmakupla. Toinen ilmakupla ja melkein samassa kohdassa. Hei, ei se ollutkaan mikään ilmakupla, vaan Nyytti! Lauantaiyönä oli jo puoliunessa, kun mahan kuplinta palautti minut takaisin tähän todellisuuteen. Sillä kertaa olin ihan varma, että kyse tosiaankin oli Nyytin liikkeistä eikä vaan ilmakuplista. Liikkeet eivät vielä tunnut mahan päälle, mutta kuulemma kuulostavat hauskoilta kun korvan laittaa mahaan kiinni, sanoi Antti.
Pyhät päätökset siitä, että vauvalle ei mitään vielä osteta, jäivät Hulluille Päiville. Totesin vain, että kuuden päivän ja lähemmäs 50 tunnin työviikko antaa luvan shoppailla. Myös vauvalle. Sinänsä viikko meni ihmeen hyvin, jalat ehkä olivat normaalia väsyneemmät ja juhlista karkasin melko aikaisin.
Maha on kiva, mutta en vielä ole tottunut siihen, että nykyään se ruumiinosa, joka minusta ensimmäisenä johonkin törmää, on maha. Yhtenä päivänä kurotin ottamaan perunoita kattilasta, joka oli lieden taimmaisella levyllä ja onnistuin törmäämään mahoineni etummaiseen kuumaan levyyn. Au! Vaarattomampaa, mutta harmillista on se, että onnistun jostain syystä sotkemaan paitani jatkuvasti ruokaan. Kaikki tuntuu tippuvan mahalle, mutta mahan kanssa saa myös ohi mennen kätevästi pyyhittyä puhtaaksi lautasen ja pöydän reunat. Tahranpoistoaineille on ollut käyttöä... Antti kysyi, että pitäisikö ostaa jo nyt ruokalappu, että voisin sitä lainata. Ehkä mieluummin jonkinlainen iso esiliina tai suojapuku, se kun voisi täyttää tehtävänsä paremmin.
Olen huomannut, että vauvamaha on sosiaaliselta ulottuvuudeltaan koiraan verrattavissa oleva asia. Tarkoitan tällä sitä, että samalla tavoin, kuin ventovieraat uskaltautuvat juttusille koiran omistajien kanssa, myös vauvamaha antaa mahdollisuuden vastaavanlaiseen jutusteluun. Etenkin töissä, useat täysin tuntemattomat ihmiset (naiset, eivät miehet!) ovat onnitelleet minua, kyselleet että onko ensimmäinen lapsi, koska on laskettuaika ja olleet huolissaan siitä, miten jaksan tehdä pitkiä työpäiviä kun täytyy seistä koko ajan. Ei sillä, että tämä tai mahan taputtelu minua häiritsisi, mutta välillä tuntuu siltä kuin puhuttaisiin jostai täysin minusta irrallaan olevasta asiasta, eikä suinkaan omasta ruumiinosastani. Ainut mikä hiukan toisinaan häiritsee, on ikäni utelu. Tiedän, että minua luullaan usein nuoremmaksi kuin olen, mutta mitä se kenellekään kuuluu, minkä ikäisinä ihmiset lapsia hankkivat?

24.4.
Nyt tiedän mitä tarkoittaa närästys. Olisin kyllä mielelläni jättänyt tutustumatta. Otettuani selvää siitä mikä närästystä aiheuttaa ja miten sitä voisi estää, totesin, että yleisohjeena voisi ehkä sanoa: ”älä syö paljon, älä syö ainakaan mitään hyvää ja jos voit, älä syö mitään”. Herkkujen ja rasvaisten ruokien jättäminen väliin, ei normaalisti olisi minulle mikään ongelma. Mutta, mutta... kun Nyytin tekee mieli (?) milloin munkkeja, jätksiä, limsaa ja karkkia ja milloin taas hampurilaista. Huolestuttavinta mielestäni tosin oli, kun ostin ja söin ”säälipitsan”, koska minun teki sitä mieli. Huh, miten jotain sellaista voi edes tehdä mieli!
Rakenneultrassa pari päivää sitten näkyi pieni touhukas ihmisen alku, joka ei olisi millään malttanut pysyä paikalla edes sitä hetkeä, että mitat saatiin otettua. Olen ollut aina sitä mieltä, etten halua tietää tulevan vauvan sukupuolta. Päätös alkoi kuitenkin horjua. Osaisinko suhtautua tulokkaaseen jotenkin eri tavalla, jos tietäisin kumpi sieltä on tulossa? Onneksi nyt ovat ultrat luultavasti sitten meidän osalta ohi, eli ei tarvitse enää miettiä kysyykö asiaa vai ei. Alkuraskaudesta tuntui siltä, että Nyytti on tyttö. Tällä hetkellä tuntuu, että Nyytti on poika. Tiedä sitten, ovatko ajatuksiini vaikuttaneet usean ihmisen todistelut siitä, että minulla on ”poikavatsa”. Ystävämme katsoi ultrakuvia ja totesi ”Poika se on”. Hetken hiljaisuuden ja lisätutkailun jälkeen hän jatkoi ”ai nyt mä ymmärrän miten päin se on, siis tossa on sen pää...”. Luottakaamme siis tähän asiantuntijalausuntoon.

Nyytti 20.4.
Rakenneultra 20.4. oli edelliseen pikaviisiittiin verrattuna oikein positiivinen kokemus. Hoitaja esitteli meille kohtumaisemia kaikessa rauhassa. Nyytti tosin ei olisi millään malttanut pysyä paikallaan edes sen vertaa, että hänet olisi saatu mitattua. Ihmetteli varmaan sitä, että miksi tuo pöljä ei jo käy vessassa. Mahassani tuntuu asuvan varsin touhukas ihmisen alku. Nyytti myllää eniten illalla sekä aamulla heti heräämisen jälkeen. Nyt kun potkut tuntuvat jo potkuilta ja ne tuntee kädellä vatsan päältäkin, on mielenkiintoista seurata, mitenpäin kaveri mahassa milloinkin on.
Lähinnä pelottavalta tuntuu ajatus siitä, että jos Nyytti tuossa kuukauden päästä päättäisikin yllättäen syntyä, sillä olisi jo pienet mahdollisuudet selviytyä hengissä. Toivottavasti pysyt nyt vaan kuitenkin kaikessa rauhassa siellä turvallisessa mahamaailmassa ja tulet vasta sitten kun olet siihen valmis.

Odotusajan tärkeät ”tavarat” TOP-10 rv 22+3
1. Oma mies: rakkaus, halaus, suukko, syli ja rapsutus – parhaita lääkkeitä kaikkiin vaivoihin. Ihanuuslisä: herää yölläkin auttamaan, jos on ikävä olo. Huono puoli: putoaa säännöllisesti aina silloin tällöin pois tältä listalta aina Ö-mappiin asti.
2. ystävä, joka jaksaa innostua ”nyt se potki ensimmäisen kerran” –tekstiviestistä vaikka keskellä yötä
3. lämmitettävä kaurapussi: paras apu kaikenlaisiin mahakipuihin
4. oma sänky: pesä, jossa makoilu auttaa kipuun ja pahaan oloon
5. hedelmät: niitä teki mieli silloinkin kun oli paha olo
6. tukivyö selälle: ilman sitä en jaksaisi töissä
7. närästyslääke
8. magnesium tabletit: ja ei särje jalat
9. kietaisupaita: peittää mahan ja on mukava
10. Elly B –äitiysfarkut: käytössä jo muutaman kuukauden, pystyi käyttämään jo silloin kun omat housut alkoivat ahdistaa, mutta muut äitiyshousut olivat aivan liian isoja (ja ei: tämä ei ollut maksettu mainos)

Ninniliina

« Lue Ninniliinan edellinen kirjoitus

Lue Ninniliinan seuraava kirjoitus »

Alkuraskaus
Keskiraskaus
Loppuraskaus

 

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy