Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

M&M
 

Minna
 

Ninniliina

 

Reetta
 

Sporttimamma
 

Huh!

Raskautta kohta takana jo 38 viikkoa. Todella pitkä aika, varsinkin kun olen koko ajan vain pelännyt että menee kesken tai sitten vauva syntyy jo monta viikkoa aikaisessa. No, nyt ollaan jo ns. turvallisilla vesillä, vauva on jo täysaikainen. Viimeisen kuukauden olen käynyt äitiyspolilla kontrollikäynneillä viikon välein. Vauva voi hyvin ja onkin kasvanut reippaasti. Eilen oli painoarvio n.3,5kg. Jo viisi viikkoa sitten painoarvio oli sama kuin Roosa painoi syntyessään (rv36+5). Silloin meinas iskeä paniikki päälle, että tästäkö se alamäki alkaa. Onnikin vain kuihtuu pois, mutta onnekseni Onni kasvaa vallan mainiosti. Onni on potra vauva, potkii äitiä niin ettei erehtyä voi, vauva on todellakin elossa!

No, eilen kontrollissa lääkäri kanssa puhuttiin siitä miten jatketaan. Vieläkö jaksan odottaa vai käynnistetäänkö aikasemmin. Enhän minä siihen osannut juuri juuta enkä jaata sanoa. Toki olen sitä miettinyt juuri yhtä kauan kun raskaana olen ollut, mutta nyt kun lääkäri sitä suoraan kysyi, en muistanut mitään mitä olen miettinyt! Molemmista, siis odottelusta ja käynnistyksestä löysin paljon huonoja puolia. Mutta onneksi niissä molemmissa on myös hyviä puolia. Vaikka kaikki onkin mennyt raskaudessa hyvin niin silti pelkään että kohtuni ei ole turvallisin paikka vauvallemme. Eli haluaisin vauvani syliin mahdollisimman pian! Muttakun synnytyksessä voi niin moni asia mennä pieleen ja kaikkea voi sattua, niin pelkään sitäkin, TIETENKIN!!! Ettei vain olisi liian helppoa.

No, lääkäri teki puoliksi puolestani päätöksen ja päätti että koitetaan käynnistystä. Sillai varovaisesti aluksi, jos ei ota syntyäkseen sitten odotellaan pikkusen, mutta jos syntyy niin hyvä niin!

Ensireaktio mulla oli paniikki, enhän minä tätä halunnut, mitä minä sitten halusin... NO ENHÄN MINÄ SITÄ TIEDÄ!!!! En tiedä enää mistään mitään! Pihalla kuin lumiukko talvella!
Kokeillaan sitten, viikonloppuna sitten näkee että miten kävi! Kerron sitten kyllä!!

Vauvan vaatteet pitäisi saada laitetuksi kaappiin. Kerran niitä jo hipelöin, mutta itkuksi se meni. Kuinka tuollaiset pikkuiset vaatteen voivatkin saada ikävän niin pintaan. En voinut muuta kuin laittaa pakkauksen kiinni ja siirtää niitten asettelua. Kohta silläkin asialla saattaa olla kiire, äitiyspakkauksen laatikosta kun suunnittelin vauvalle laitettavaksi ensipedin, mutta kun se on vielä täynnä vaatteita!!!

Ei kai auta muu kuin ruveta hommiin, vaikka sitten kyynelsilmin!

Mutta ihanaa odottelua!!!

Terkuin
Minna, Roopen, Roosa-enkelin ja Onnin rv37 äiti

« Minnan edellinen kirjoitus

Minnan seurqaava kirjoitus »

Alkuraskaus
Keskiraskaus
Loppuraskaus
Vauvaelämää

 

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy