Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

M&M
 

Minna
 

Ninniliina

 

Reetta
 

Sporttimamma
 

Kevättä ilmassa!

Ihanaa kun ilmat alkavat lämmetä ja kukkaset puskevat lehtiä maan sisältä. Kevät tulee ja kesä. Ja kilot lisääntyy...
Aivan kauhean ison kokoinen tämä meikäläisen maha jo. Moni onkin luullut että olen jo synnyttämään menossa kun olen niin iso. Vielä pitäisi olla muutama kuukausi edessä ennenkuin synnytyksen aika tulee.
Neuvolassa on onneksi kaikki hyvin, mitä nyt hemoglobiini tippui alle 120 ja rautaa olen joutunut napsimaan. Ja siitäkös meikäläisen maha riemastu. Jos ei tule ripaskaa niin sitten ei tule mitään. JEE! Mutta senkin kestän. Sen tiedän. Kaikkeni teen että Onnin kotiin saan. Vaikka ei se ollutkaan minusta kiinni etten Roosaa kotiin saanut. Mutta mahanahka kirjavana piikittelystä olen koittanut olla urhea ja kestää kaiken. Pää on PAKKO pitää suht selkeänä. Muuten ei jaksa!

Onneksi olen saanut mennä käymään neuvolassa aina kun haluan. Olenkin ravannut siellä tämän tästä kuuntelemassa Onnin sydänääniä. Ja onneksi ne ovat aina kuuluneet. Äidin ihana poika.
Eräänä iltana Onni kyllä pelästytti oikein urakalla. Katseltiin miehen kanssa telkkua, kun mieheni kysyi että mites Onni voi. Koitin tökkiä Onnia hereille, että mieskin saisi tunnustella liikkeitä, mutta ei mitään. En saanut Onnia hereille, en vaikka kuinka tökin ja kävelin ja silittelin. PANIIKKI. Mieskin sitten hermostui jo. Ei muuta kuin soittamaan Roopelle vahti kotiin (oli jo nukkumassa silloin). Isäni tulikin saman tien ja sitten auton nokka kohti sairaalaa. Onneksi ei ollut poliiseja matkalla, olis rapsahtanut isot sakot, sen verran vauhdikasta meidän meno. No, sairaalan pihaan kurvattuamme huomasimme ulko-oven takana ettei synnärin ovikello toiminut. Koitimme kolkuttaa ja kolkuttaa, mutta mitään ei tapahtunut. Ei muuta kuin että saimme seuraa synnyttävästä pariskunnasta. Siinä ne jotain vitsejä latelivat maaliskuun ruuhkasta synnärillä. Mitä vaan silloin olisin antanut ettei minun tarvitsisi vielä silloin synnyttää. Viimein soitin synnärille ja kerroin että ulko-oven takana on ruuhkaa. Kätilöt sitten tulivat viimein päästämään meidät sisälle.
Samantien pääsinkin sitten tutkimuspöydälle ja lääkäri ultrasi. Siellä se meidän Onni köllötti, ruudulla. Ja komea sykekin näkyi. Ja liikkeitä vaikken minä niitä itse tuntenutkaan. Viikkoja silloin oli jo 22, olin tuntenut liikkeet hyvin jo pari viikkoa, paitsi juuri sinä iltana. Koitin oikein urakalla muistella kuinka paljon Onni oli liikkunut sinä päivänä, enkä oikein muistanut koska Onni viimeiksi oli potkinut, aamulla muistaakseni. Mutta kaikki hyvin!!! Se on tärkeintä. Kotiin nukkumaan!

Sen jälkeen Onni ei ole pelästytellyt vanhempiaan. Tasaisesti maha heiluu, kun Onni pyörii siellä.

Kuten varmaan huomasitte masupapunen on saanut nimen onnellinen iskä risti pojan (jälleen pojan, jo kolmannen) Onniksi. Koska tämä pikkuinen tuo meidän taloon onnea.
Ihanaa kun on isoveli kotona vauvaa odottamassa ja isosisko taivaassa valvomassa meitä. Roope onkin ihan innoissaan vauvasta. Halaa äitin masua ja näyttää taskulampulla vauvalle valoa ettei masussa ole liian pimeää. Ostimme Roopelle sellaisen kirjan missä kerrotaan mitä vauvalle masussa kuuluu. Siinä oli sellainen kuva missä vauvalla oli yöllä pimeää ja vauvan piti sytyttää kynttilä jotta vauva näkee. Siksi Roopekin laittaa vauvalle valoa masuun. Suloista!

Vaikka sitä kuinka paljon jo odottaa kesää ja sitä hetkeä että saan tuoda Onnin kotiin. Pelkään niin vietävästi koko pirun kesää. Juhannusta varsinkin. Silloin viikkoja on kasassa se 36. Sama viikkomäärä kuin Roosa kuoli. Olenkin koittanut olla ajattelematta koko asiaa, jotenkin mieleni on sulkenut koko juhannuksen mielestä pois. On sellainen olo etten silloin enää raskaana olekkaan. Vaikka on ollut sellainen olo koko ajan. Alussa olin varma että raskaus on tuulimuna, sitten se menee kesken kumminkin. Nyt olen varma lähes koko ajan että kohta Onni syntyy, siis keskosena. Hyvä jos viikoille 24 päästään. Silloinhan vauva saattaa selvitä synnytyksen jälkeen ja mitä enemmän viikkoja tulee sen isommalla prosentilla vauvat selviää. No nyt on viikkoja jo 27 eikä Onni ole vieläkään syntynyt, saatan päästä jo viikoille 30. Ehkä.
Mutta kyllä jännittää!!!

Onneksi on ensi viikolla taas ultra ä-polilla. Siellä saan taas kurkata Onnin vointia. Ihanaa kun saan näitä ylimääräisiä käyntejä, ilman niitä olisin aivan sekopäiseksi tullut.

Ihanaa kevättä, vaikkakin tuo kylmä aalto yht´äkkiä tulikin takaisin. Mutta kyllä se lämpökin sieltä tulee, ihan varmasti. Minun tuurillani kesästä tulee kuuma. Minä kun en ole mikään auringonpalvoja. Minulle riittäisi hyvin sellainen 23 astetetta lämpöä ja silloinkin on jo pakko olla varjossa. Horoskoopiltaan rapu, niin aina rapu. Lämpö/kuumuus saa loistamaan punaisena aivan kuin keitettynä!

Kirjoitellaan taas,
Minna, Roopen, Roosa-enkelin ja Onnin rv27 äiti

« Minnan edellinen kirjoitus

Minnan seuraava kirjoitus »

Alkuraskaus
Keskiraskaus
Loppuraskaus

 

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy