Synnytystoiveita

Synnytys ei ole elämysmatka, mutta on silti tärkeää, että äiti tuntee voivansa synnyttää ITSE ja esittää toiveita oman kohtelunsa suhteen. Synnytys tekee kipeää ja kipujen keskellä voi olla vaikea vaatia tai edes esittää toiveita. Onkin hyvä idea kirjoittaa etukäteen synnytystoivelista, johon kirjaa ylös itselle tärkeitä asioita.

Siirry suoraan esimerkkisynnytystoivelistaan >>

Joissakin sairaaloissa synnytystoiveisiin suhtaudutaankin jo suurella vakavuudella, sairaalat saattavat tarjota keskustelutilaisuuden ennen synnytystä tai pyytää äitiä täyttämään ennalta jo synnytystoivelomakkeen. Vaikka oma sairaala ei mahdollisuutta tarjoaisikaan, voi jokainen kirjoittaa oman toivelistansa. Listan voi sitten antaa hoitavalle kätilölle tai äitiyskortin mukana synnytysvastaanottoon sairaalaan saapuessa.

Isä voi seurata äidin toivelistaa ja pitää äidin puolia tarvittaessa (isälle on kuitenkin hyvä korostaa, että äidinkin mieli saattaa synnytyksen mittaan muuttua, esim. luomusynnytyksestä haaveillut äiti saattaakin kipujen yltyessä toivoa kivunlievytystä lääkkein ja silloin synnyttäjää on syytä kuunnella, vaikka toivelistassa muuta lukisikin). Asiansa osaavat kätilöt tutustuvat äidin toiveisiin ja noudattavat niitä sitten mahdollisuuksien mukaan. He myös tietävät, milloin on syytä poiketa toivelistasta äidin tai lapsen hyvinvoinnin takia. Pettyä ei kannata, vaikka suunnitelmat eivät toteutuisikaan. Synnytys voi tuoda odottamattomia käänteitä tullessaan, siihenkin kannattaa varautua.

Ensisynnyttäjä ei välttämättä osaa eritellä kovin tarkasti omia toiveitaan, kun ei vielä tiedä, miten tulee synnyttämisen kokemaan. Listaa voi kuitenkin kirjoitella, kertoa vaikka miten arvelee kokevansa kivun ja miten toivoo siihen suhtauduttavan. Toivelistassa kannattaa myös mainita, mikäli haluaa kokeilla erilaisia apuvälineitä: esim. keinutuolia, ammetta tai synnytysjakkaraa - apuvälineitä ei välttämättä ole automaattisesti käsillä.

Alla on erään äidin synnytystoivelista. Äidillä oli takanaan yksi nopea ja teknisesti "helppo" mutta henkisesti raju synnytyskokemus. Toista kertaa varten äiti pohti, mitä tahtoisi tehdä toisin ja mikä ensimmäisessä synnytyksessä sujui mieluisasti. Osa äidin toiveista kuului jo muutenkin sairaalan tapoihin (esim. peräruisketta ei kyseisessä sairaalassa tarjota, ellei äiti sitä itse toivo), mutta äiti koki silti turvalliseksi kirjoittaa nekin ylös.
(Tästä toivelistasta oli hyötyä, moni asia sujui toivotulla tavalla ja synnytys oli tällä kertaa nopeudestaan huolimatta upea kokemus.)

Toiveet on ryhmitelty synnytyksen vaiheiden mukaan, voit käyttää luokittelua apunasi, kun mietit omia toiveitasi. Voit siis miettiä, minkälaisia alkurutiineita itse tahdot / et tahdo, mitä apuvälineitä tahdot avautumisvaiheessa kokeilla, miten uskoisit tahtovasi kivunlievityksen hoidettavaksi tai missä asennoissa ponnistusvaiheessa tuntuisi hyvältä olla.

TOIVEITA SYNNYTYKSESTÄNI

Jos kaikki menee hyvin, toivon että…

ALKURUTIINEISSA:

minulle ei anneta peräruisketta rutiininomaisesti

karvoja ei ajella

kaikki toimenpiteet ja niiden syyt selitetään, minut pidetään ajantasalla yksinkertaisimmissakin jutuissa

isää ei lähetä kotiin, vaikka synnytys olisi vasta aluillaan (ensimmäinen synnytys oli nopea)

AVAUTUMISVAIHEESSA:

pääsen ajoissa synnytyssaliin TAI saan käyttööni kaikki mahdolliset apuvälineet pian (pallo, keinutuoli, säkkituoli, suihku jne.) TAI pääsen esim. lähistölle ulos kävelemään

saan liikkua vapaasti (kunhan vauvalla on kaikki hyvin), eikä minua kehoteta lepäämään vain esim. vuorokaudenajan perusteella, vaan pikemminkin kannustetaan liikkumaan

isä saa olla mukana kaikkien toimenpiteiden ajan (sisätutkimus jne.)

KIVUNLIEVITYS HOIDETAAN SEURAAVASTI:

tällä kertaa en halua petidiiniä (ei sopinut minulle ensimmäisessä synnytyksessäni lainkaan)

jos kivunlievitykseen tuntuu olevan tarvetta, saan neuvotella vaihtoehdoista! Kätilön kanssa käymässäni keskustelussa päädyttiin suosittelemaan parcervikaali-puudutusta, mutta toivon, että saan sen vain, jos se 1) suurella todennäköisyydellä auttaa kipuihin KUNNOLLA ja 2) ei sido minua sänkyyn

saan kokeilla ilokaasua tarpeen vaatiessa, mutta tahdon kunnon ohjauksen oikeaan annosteluun

jos kivut ovat kovat, eikä etenemistä tunnu tapahtuvan, haluan harkita myös epiduraalia (mieluusti kuitenkin kävelyepiduraali!)

pääsen halutessani suihkuun/kylpyyn avautumisvaiheessa

kokeilen mielelläni myös muita "luonnonmukaisia" keinoja, mikäli niihin on sairaalassa suinkin valmius (ehdottakaa mahdollisia vaihtoehtoja!)

PONNISTUSVAIHEESSA:

episiotomia vain jos se on välttämätöntä

saan ponnistaa jakkaralla tai pystyssä - ei mielellään sängyllä, etenkään kyljellään, ellei ole erityistä syytä hidastaa ponnistusvaihetta, jos sopivaa asentoa ei löydy, minulle saa ehdottaa erilaisia mahdollisia asentoja

kätilö tukee välilihaa ponnistusvaiheessa ja pehmentää sitä lämpimillä pyyheillä

ensikontakti vauvan kanssa on pitkitetty, jos vauvan vointi sallii

ensi-imetykseen annetaan mahdollisuus ennen vauvan pesua

saan pitää vauvan sylissäni ompelun ajan, mikäli mahdollista

saan erittäin huolellisen puudutuksen ompelun ajaksi

JOS JOUDUN LEIKKAUKSEEN:

leikkaus epiduraalipuudutuksessa, jos aikaa suinkin on

isä saa tulla mukaan, jos se suinkin on mahdollista, ellei ole, toivon että häntä pidetään koko ajan ajantasalla tapahtumista ja toimenpiteiden syistä

mikäli itse joudun heräämöön, vauva annetaan isälle heti, kun se on mahdollista

JÄLKEENPÄIN:

kanssani käydään synnytyskeskustelu sairaalapäivien aikana + paperini esitellään minulle synnytyksen jälkeen

saan tämän ja edellisen synnytyksen papereista kopiot itselleni kotiin

vauvalle ei tarjota lisämaitoa, ellei lääkäri sitä lääketieteellisestä syystä määrää (tällöinkin asiasta kerrotaan minulle ennen vauvan syöttämistä ja vauvalle tarjotaan ainoastaan luovutettua ÄIDINMAITOA hörppyyttämällä)

saan tarvittaessa ohjausta imetyksessä